keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Valtio ei nouse eikä kaatopaikat täyty


Olen aina (muutamia hairahduksia ei varmaan lasketa) tehnyt ostoksia harvoin ja harkiten. Miettinyt ensin, että tarvitsenko todella tuota vai pystynkö elämään ilmankin sitä. Useimmiten vastaan itselleni, etten tarvitse ja tavara on saanut pakit.

En usko, että ostelu toisi elämääni onnea ja iloa. En siis ole lähtenyt hukuttamaan suruja ja turhautumia enkä täyttämään tyhjyyttä, shoppailemalla. Minä olen toiminut terveesti ja kehittävästi. Olen syönyt ja juonut itseni tajuttomaksi. Kyllä siinä tyhjyys täyttyy ja murheet hukkuu, kun ylensyöneenä ja juoneena makaa taju kankaalla. No vitsi vitsi. Samoilu metsässä ja järvelle tuijottelu toimii näihin tarpeisiin. Mutta jos söisi ja joisi itsensä ähkyyn siinä samoillessa ja tuijotellessa. Tulisiko siitä tuplavaikutus? Höpö höpö, tuplavaikutus tulisi vain oksentelun ja jysärin merkeissä.

Sellainen ajatus on kaihertanut mieltäni, että olenko nyt huono kansalainen, koska en ostele Suomea nousuun? Ostovoima itkee minunlaisteni takia. Voimaa ehkä olisi, mutta ei tarvetta. Tuijottelemalla ja samoilemalla ei valtio nouse eikä kaatopaikat täyty. Ostotalkoot eivät ole minua enkä minä niitä varten.