sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Paistetut silakkafileet








Aineet:

Silakkafileitä tai silakoita
Ruisjauhoja
Vehnäjauhoja
Korppujauhoja
Suolaa
Sokeria
Voita
Öljyä

Voit tehdä aineilla vaikka näin:

Hommaa jostain silakkafileitä tarpeisiisi sopiva määrä. Jos haluat askarrella, niin voit myös loihtia silakat fileiksi.
Tee jauhoista seos. Mausta seos suolalla ja hitusella sokeria.
Pyöräytä fileet jauhoseoksessa.
Paista jauhotetut fileet voi-öljyseoksessa.

Paistamisesta saattaa tulla kotikoloon hajua,  mutta maku korvaa hajuhaitat.
Silakkafileiden kaveriksi sopii hyvin perunamuusi tai ruisleipä.




torstai 25. helmikuuta 2016

Kuunvalossa yötöihin







Paluu yötöihin.
Yritin välillä työskennellä päiväsaikaan, mutta se oli melko takkuamista. Kroppa ja päänuppi voivat huonommin, vaikka yleensä se kai on päinvastoin. Tieteellisesti on ilmeisesti todistettu, että yötyö on pahasta ihmisen terveydelle. Päivävirkutkin oudoksuvat sitä, että joku haluaa työskennellä öisin.  Olen ilmeisesti siis joku luonnonoikku. Tai sitten yötyö tekee salaisia tihutöitään minussa. Kuvittelen voivani iloisesti hyvin ja sitten, yhtäkkiä, se iskee ja huomaan hajonneeni säpäleiksi.

Kuulostelen itseäni ja luotan omiin tuntemuksiini. Olen vastuussa itsestäni ja teen ratkaisut sen mukaisesti. Jokaisen tulisi toimi niin. Tehdä omannäköinen elämä.

Haluatteko kuulla salaisuuden? Kerron silti. Me olemme kaikki luonnonoikkuja.






keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Näkymä parvekkeelta









Monesti kauneutta löytyy läheltä, mutta sokeudumme sille. Ei osaa arvostaa sitä mitä on, vaan etsii sitä jotain muualta. Arvon huomaa vasta, kun sen menettää.

Nämä näkymät on kuvattu parvekelasien takaa. Minulle tämä on ravintoa silmille ja mielellle. Ainakin kaupungissa.  Siis silloin kun pysähdyn todella katsomaan. Mökillä mielenmaisemani on hieman toisennäköinen, mutta siitä myöhemmin.

Toivottavasti meillä jokaisella on mielenmaisema, josta saa voimaa ja lohtua. Millainen on sinun mielenmaisemasi?



perjantai 19. helmikuuta 2016

Spagettisössö









Katso blogipostaukseni: Hyvää pataa helposti ja halvalla. Vaihda riisin tilalle spagetti. Itse käytän usein tummaa, mutta käytä sinä mitä tykkäät käyttää. Muut ainekset ja tekotapa on tässä sapuskassa täysin samaa vanhan kertausta. Toistoa toistoa. Niin salililla kuin köökissäkin tarvitaan riittävästi toistoja, jotta hyvää tulosta syntyisi. Tai oikeastaan kaikessa tekemisessä. Tämä sössömössö on tosin niin helppoa tehdä, että taitaa onnistua ihan ekalla.


torstai 18. helmikuuta 2016

Hattupää





 


Meikä hattupäänä. Tänään oli erilainen päivä. Oli hyvä fiilis, eikä hatuttanut yhtään. Näitä lisää. Mistä voisi tilata? Vai onko fiilis omasta asenteesta kiinni? Asenne siis oikealle taajuudelle. Ja rouhee hyvä fiilis saa mahdollisuuden tulla esiin unohduksen suosta.

tiistai 16. helmikuuta 2016

maanantai 15. helmikuuta 2016

wtf








Nainen on intiimissä suhteessa naisen kanssa.

Mitä vittua? Tekiskö siitä biisin?

Uuh, rohkeaa. Vitusta saa vitusti irti julkisuutta ja massii.

Mikä on muuttunut?

Onhan sitä ennenkin naisen kanssa oltu silleesti ja vitutuksesta lauleskeltu.

Onko tämä niitä ihme juttuja, että kuka saa ja kuka ei?

Henkilö, joka ei saisi tehdä, mutta tekeekin, niin onhan se ihan hirveetä. Sittenhän mitä vain voi tapahtua? Uhkaa turvallisuutta.

Mutta oikeastaan hei, mitä väliä, kunhan jengi tykkää.



sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävät voi valita, mutta ei naapureita



Tappelun osapuolet eivät näyttäneet tasavertaisilta. Ulkopuolisen silmin katsottuna raskassarjalaiset saivat vastaansa höyhensarjalaiset. Uhmakkaat kohtasivat sisukkaat. Taisteltiin verisesti. Joku sanoi, että nyt ei enää saa tapella. Riita poikki ja voita (Karjala) väliin.

Joku pakotti vielä kättelemäänkin, vaikka ei olisi yhtään huvittanut. Oltiin naapureita ja piti leikkiä, että oltaisiin ystäviä. Oikein tehtiin sopimus ystävyydestä (YYA). Isommat allekirjoittivat sopparin ketunhäntä kainalossa, sormet selän takana ristissä.

Jotkut eivät osaa tai halua olla ystäviä. He haluavat, että kaikki tanssivat heidän pillinsä mukaan ripaskaa. Heidän vuorovaikutuksensa kulmakivinä ovat uhkailu, kiristys ja lahjonta. Kasvatusta kovalla kädellä. Tottelemattomuutta ei suvaita yhtään. Heillä on määräysvalta, koska ovat suuria ja mahtavia, ainakin omasta mielestään.

Heissä ei ole mitään vikaa, syy on muissa. He ovat sairaudentunnottomia, joilla on tavoitteena hallita koko maailmaa. Nämä feikkiystävät pelaavat isoilla panoksilla, jossa pelinappulana on Suomi. Pelaammeko heidän säännöillään?






sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Hyvää pataa helposti ja halvalla



Säästä ruokamenoissa, mutta syö silti hyvin. Sinun ei tarvitse olla mikään top chef, jotta voisit tehdä sapuskaa itsellesi ja rohkelikoille, jotka suostuvat maistelemaan kokeilujasi. Ei tehdä asioista vaikeita, sillä ruokaa osaa laittaa halutessaan joka ukko, akka ja kakara. 

Tämäkin pata hoituu vain keittämällä riisi ja pavut, paistamalla jauheliha tai soijarouhe ja sipulit. Mausteita sopivasti, ei vain oman maun mukaan, jos ruokamyrkytystä pelkäämättömät ovat saman padan äärellä kanssasi. Mausteita voi jokainen lisätä makunsa mukaan valmiiseen ruokaan.
 Lopuksi laita kaikki ainekset hetkeksi yhdessä muhimaan. 




  Tarvitset: 

paistinpannu
kattila
paistinlasta
kauha (sopii paremmin keittoihin, mutta jos et aio ostaa monia tarvikkeita...)
riisiä
papuja ( ruskeita tai mustia tai valkoisia tai kidney tai jotain muuta. Jos pidät pavuista, laita pataan erivärisiä)
jauhelihaa tai soijarouhetta
sipulia
valkosipulia
soijakastiketta
suolaa
pippuria

Määrät vapaasti valittavissa fiiliksen mukaan, siksi en ole niitä tähän arponut. Kokeile rohkeasti ja harjoittele ahkerasti. Kohta huomaat olevasi Top Chef, ainakin omassa keittiössäsi.






                                        Käytän päivittäin pellavansiemen rouhetta noin 2 rkl, siksi laitoin sitä tähän  
                                        pataan. 



keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Karu ystäväkirja



Muistatko lapsuuden ystäväkirjat? Nykyisin myös aikuiset täyttelevät niitä into piukassa, kunhan värityskirjoiltaan ehtivät.  On se vaan ikävää, kun  aikuiset varastaa lapsilta kivoja juttuja.

 Vaikka onhan se mukavaa, kun voi vastailla kevyisiin kysymyksiin itsestä.

 Se on vähän niin kuin haastattelu, voi kuvitella olevansa julkkis.

Lempiväri. Lempiruoka. Lempijuoma. Lempisolisti. Lempibasisti. Lempi sitä ja tätä.

Entä jos kysymykset olisivat karumpia:

Onko sinua kiusattu? Miksi sinua kiusataan? Miltä tuntuu olla kiusattu?

Oletko kiusannut? Miksi kiusaat? Miltä tuntuu olla kiusaaja?

Millainen on hyvä ystävä? Oletko sinä hyvä ystävä?

Millainen on luotettava ihminen? Oletko sinä luotettava? Kuinka monesti luottamuksesi on petetty? Kuinka monesti olet pettänyt luottamuksen?

Oletko tossun alla? Jos olet, niin tiedätkö, että se on henkistä väkivaltaa häneltä, jonka tossun alla olet? Onko joku tossusi alla? Jos on,niin tiedätkö, että harjoitat henkistä väkivaltaa?

Kuuluuko tuttaviisi kusipäitä? Oletko itse kusipää? Mitä tarkoittaa kusipäisyys?

Oletko rakastanut? Onko sinua rakastettu? Voiko rakastaa montaa ihmistä yhtä paljon? Onko sinulla yksi kumppani (suhde) vai useampi?

Mitä on pettäminen suhteessa? Onko sinua petetty? Oletko itse pettänyt?  Miltä tuntuu pettää tai tulla petetyksi?

Oletko ennakkoluuloinen? Vaikuttaako suhtautumiseesi ihmisen kansalaisuus, väri, varallisuus, uskonto, sukupuoli, sairaudet ym?

Annatko suunnilleen yhtä paljon kuin otat, 50 -50? Autatko vaikka tiedät ettet saa mitään?

Listaa voisi vielä jatkaa, mutta saitte varmaan kiinni ajatuksesta.











maanantai 1. helmikuuta 2016

Jotain tolkkua tähän olisi saatava









Elämme maailmassa, jossa ihmiset huutavat hädissään: Joku tolkku tähän on saatava! Mutta paikalle tulee vain hyssytteleviä päänsilittelijöitä ja uhmakkaita päähänpotkijoita. Ja heidän toiminnastaan on tollku kaukana.

Mediassa leviää kirjoitus Tolkun ihmisistä. He ovat varmaan niitä, jotka kykenisivät aikaansaamaan tolkkua.

He ajattelevat omilla aivoillaan. Eivät mene mukaan massahysteriaan.

He eivät anna tunteille valtaa, ainakaan silloin, kun kyse on järjen asioista.

Heidän ajattelunsa on ratkaisukeskeistä eikä ongelmakeskeistä.

He tietävät, että tilanne vain jumittuu ja pahenee, jos etsitään syyllistä ja piehtaroidaan ongelmassa.

Mutta he ovat hiljaa, eivätkä tule esiin, vaikka heidät on jo nähty.

He eivät tee itsestään numeroa, vaikka ehkä pitäisi.

Odottavatko he, että tilanne laantuu ja ihmisten pelon ja vihan tukkimat silmät ja mielet avautuvat näkemään sekasortoisen tulevaisuuden, johon tämä nykyinen hysteria johtaa?

Toivottavasti tolkun ihmiset eivät tule esiin vasta tuhon keskellä, jälkiviisaina sanomaan, että tiesivät tässä käyvän näin.