sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pitääkö aina jotain sattua...


Maassamme on yleisenä käytäntönä herätä huomioimaan asioita ja toimimaan silloin vasta, kun jotain pahaa tapahtuu. Selkeistä epäkohdista ja turvallisuusriskeistä kerrotaan ja väännetään oikein rautalangasta, mutta mitään toimenpiteitä ei tehdä. Usein kuulee sanottavan, että "pitääkö ensin jonkun kuolla, ennen kuin asialle tehdään jotain".

Tämän päivän Aamulehdessä on kirjoitus, jossa kerrotaan, että "Suomessa väkivallan kitkemistä on laiminlyöty vuosia". Asia on siis ollut tiedossa, mutta ei ole tehty riittäviä toimenpiteitä.
Tällä kertaa tarvittiin kymmenen turvapaikanhakijaa, joita epäillään raiskauksista, avaamaan silmät.
Toivottavasti enää ei väkivaltaongelmaa vähätellä ja piilotella suljettujen ovien takana.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Väkivalta lisää väkivaltaa


Poliisihallitus tiedottaa: "Noin 10 turvapaikanhakijaa epäiltynä raiskauksesta tänä vuonna".

Julkisuuteen niistä on tullut muutama. Tämä on ilmeisesti normaali käytäntö, sillä eihän kantasuomalaisten tekemistä raiskauksista tule julkisuuteen kuin murto-osa.

Kantasuomalaiset ovat saaneet seksuaalivalistusta, mutta osa heistä raiskaa silti. He tietävät, että miten naista tulisi kohdella oikein. He tietävät, että olemme tasa-arvoisia (ainakin lain mukaan). Silti he toimivat väkivaltaisesti.

Puhutaan siitä, että miehet raiskaavat, koska eivät ole harrastaneet seksiä pitkään aikaan. Ratkaisu siihen ei ole raiskaus, vaan käsityöt. Raiskauksella ei ole seksin kanssa mitään tekemistä. Raiskaaminen on äärimmäisen julmaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Vankilassa raiskaajat, erityisesti pedofiilit, ovat sitä alinta kastia. Heidän tekojaan eivät hyväksy paatuneimmatkaan rikolliset. Silti monet vapauduttuaan jatkavat samaa julmuutta.

Voiko raiskaajaa parantaa? Ei ainakaan väkivallalla, sillä väkivalta lisää väkivaltaa. Tieto ja valistus eivät auta, siitä ovat esimerkkeinä kantasuomalaiset raiskaajat. Jos tiedettäisiin, miten saadaan kitkettyä tällainen väkivalta, olisi varmaan jo ongelma hoidettu. Vai eikö ongelmaan ole vielä paneuduttu riittävästi? Onko sitä pidetty vähäpätöisenä?

Vankila ei ihmistä paranna, mutta raiskaus on tuomittava teko. Kyseessä on julma väkivaltarikos, josta tulisi saada pitkä tuomio. Uhrin haavoja se ei paranna kokonaan, mutta estää toivottavasti niitä tulehtumasta.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Osta ostamatta


Älä osta mitään mustana perjantaina (Black Friday). Tänään vietetään kahtiajakoisuuden päivää. Kehotetaan ostamaan, mutta olemaan ostamatta mitään. Jos haluaisi miellyttää molempia teemoja, pitäisi varmaan ensiksi ostaa ja sitten palauttaa ostokset.

Hallitus toimii tällä samalla periaatteella: leikataan - ei leikata. Tosin vieden sen vielä pidemmälle eli leikataan, ei leikata, mutta leikataan kuitenkin.

Tänään voidaan pohtia, että saako elämäänsä sisältöä ostamalla. Miettiä, että tulisi toimeen ilman jotain tuotetta ennen kuin tekee ostopäätöksen. Ei osta vain ostamisen vuoksi. Mutta jos elämä on elämisen arvoista ostamisen takia, niin osta ihmeessä. Tee se hyvällä mielellä. Tämä on sinun elämäsi. Ja ehkä sinä olet se sankari, joka ostaa Suomen kurjuuden upottavasta suosta.



torstai 26. marraskuuta 2015

Ei ole aikaa sinulle


Älä häiritse nyt. Etkö näe, että minulla on nyt muuta tekemistä. Kädet täynnä työtä. Pitää ehti tehdä tämä ja tuo ennen sitä ja niitä. Olet siinä vain tiellä. Olen ostanut sinulle huoneen täyteen leluja, jotta leikkisit niillä, etkä häiritsisi minua. Ei minulla ole nyt aikaa sinulle. Tässä menee aina vain kauemmin, kun tulet siihen lähelleni, etkä anna minun tehdä näitä tärkeitä asioita. Ja turha alkaa itkeä, ei siitä ole mitään hyötyä. Lopeta nyt nyyhkytys, kastelet nämä tärkeät paperit. Hyvä on, kyllä minä pystyn hoitamaan sinutkin, vaikkei siitä mitään nostetta saa uralle. Katsotaan sitten kalenterista, koska minulla olisi aikaa sinulle. Voi voi, täydeltä näyttää. Jos jätän yöunet väliin ja painan töitä putkeen, niin ylihuomenna olisi klo 15 - 16 vapaata. Mennäänkö vaikka harrastamaan jotain? Mennään sinne kivalle kuntosalille, jossa voit olla leikkihuoneessa sillä aikaa, kun minä treenaan. Mitä? Haluat, että ollaan vain kahdestaan. En minä voi vain olla. Kyllä jotain hyödyllistä tekemistä pitää olla. En minä järjestä kalenterista aikaa vain siksi, että voitaisiin vain olla yhdessä tekemättä mitään järkevää. Etkö sinä tajua, etten minä voi pitää mitään taukoja elämässäni. Minä olen tärkeä ja korvaamaton. Ilman minua ei koneisto kävisi tehokkaasti. Minulla on aina kiire, koska on niin paljon töitä. He, joilla ei ole näin kiire, voidaan laittaa pihalle. Olisi aivan sama, vaikka heidän työnsä ulkoistettaisiin. Minun työtä ei kukaan pysty tekemään. Minä olen tarpeellinen. Tekemistä riittää, ei voi pysähtyä. Pitäkää te muut vain taukoja, minä en ehdi. Mitä sinä nyt riehut? Älytöntä tuollainen hyppiminen ja huutaminen. Etkö osaa rauhoittua?



tiistai 24. marraskuuta 2015

Narkomaanisotilaat

Suurena uutisena kerrottiin, että sotilaat käyttävät kovia huumeita. Onko siinä jotain uutta? Jo 1940-luvulla sodassa loukkaantuneita hoidettiin tömäköillä kipulääkkeillä. Monet jäivät niihin koukkuun.

Kuuluisalla 60-luvulla sodittiin päihteiden vaikutuksen alaisena. Eiköhän samaa päihdelinjaa ole jatkettu siitä lähtien. Sotilaat tekivät silloinkin julmia tekoja, järjettömiä raakuuksia. Nykyään internetin valtakaudella, raakuuksia kuvataan ja näytetään koko maailmalle. Sitä käytetään julmana peloitteena. Viedään raakuudet ylimmälle tasolle. Ollaan niin sekaisin, että mikään julmuus ei tunnu missään.

Näillä narkomaanisotilailla on tulevaisuuden näkymänä joko kuolema tai elämä ihmisrauniona. Heillä ei ole siis mitään menetettävää. Siksi he ovat valmiita tekemään mitä vain. Sotaa ei lopeteta sotimalla. Sota saattaisi loppua kunnon ratsialla. Huumeet pois kaikilta. (Tosin ensiksi tulisi pitkä sota, kun yritettäisiin päättää, että kuka ratsian tekee ym.) No jos tämä satu toteutusi, niin sotimisesta ei saisi varmaan enää niin paljoa kiksejä. Ei tulisi sotimisesta oikein mitään hirveissä vieroitusoireissa. Loppuisi ainakin lyhyeen.


maanantai 23. marraskuuta 2015

Huomion jano


Mikä saa ihmisen tappamaan? En tiedä. Jokaisessa meissä on pimeää pahuutta, mutta emme anna sille mahdollisuutta tulla esiin. Usein tappoja tehdään vahvassa päihtymystilassa, kun hallinta katoaa. Silti, onneksi, useimmille ei tule tappohaluja, vaikka olisi umpisekaisin.

Murha on suunniteltu teko. Ihminen, joka murhaa näyttävästi ja yleensä paljon ihmisiä, on ensinnäkin psyykkisesti hyvin sairas. Omasta mielestään hän itse on terve, mutta kaikki muut ovat sairaita tai ovat väärällä puolella. Hän ei näe teossaan mitään väärää, koska hänellä on merkittävä tehtävä. Hänelle on uskoteltu jo varhain, että pahat teot eivät ole pahoja, jos ne tehdään oikean asian puolesta.

Hän janoaa huomiota. Suuri mediahuomio tuottaa hänelle nautintoa. Huomio on hänelle polttoainetta. Mitä enemmän hän saa huomiota, sitä enemmän hän saa virtaa jatkaa. Mediahuomio ei sammuta häntä, vaan se on samaa, kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Suuresta mediahuomiosta ei ole hyötyä (paitsi murhaajalle). Se ei lohduta surevia, sillä he tuskin surussaan mediaa seuraavat. Se ei tee kuolleita eläviksi. Mutta suureellinen mediahuomio tekee murhaajasta pääotsikon. Hän sai haluamansa. Hän halusi, että koko maailma huomaa hänet. Pahimmassa tapauksessa hän toimii joillekin esikuvana. Joku muukin huomaa tavan päästä maailman medioihin. Katkaistaan tämä mahdollisuus. Jatkossa hyvyydellä pääsee pääotsikoihin ja saa pääroolit. Pahuutta ei palkita huomiolla.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Aate ja uskonto

Aate ja uskonto ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä. Päteekö sananlasku näinkin? En tiedä. Sano sinä.

Aatteen ja uskonnon avulla on helppoa manipuloida ihmisiä. Aivopesukoneisto toimii tehokkaasti. Aatteen ja uskonnon taakse on hyvä mennä piiloon. Sen varjolla tehdä asioita varjossa. Kuulua johonkin. Joku johdattaa. Saa tarkoituksen elämälleen. Ei tarvitse miettiä omilla aivoillaan, sillä asiat on mietitty puolestasi. 

Toiminta on mielestäsi ylevää, kun sitä tehdään aatteen ja uskonnon nimissä. Olet valmis tekemään mitä vain niiden puolesta. Ne ovat ottaneet ohjat sinun käsistäsi. Ehkä jo varhain. Ne ohjaavat sinun elämääsi, et sinä. Mutta muista, että loppupeleissä, ne eivät ota vastuuta, vaan sinä olet vastuussa itsestäsi ja teoistasi. Kukaan ei seiso rinnallasi. Olet aivan yksin. Et voi piiloutua minkään taakse. Pystytkö silloin katsomaan itseäsi silmiin?

torstai 19. marraskuuta 2015

Ketä saa surra

Ranskan tapahtumat saivat ihmiset reagoimaan ainakin sosiaalisessa mediassa. Ihmiset halusivat ilmaista surunsa ja tukensa uhreille. Samaan aikaan ihmeteltiin sitä, että miksi juuri nämä tapahtumat järkyttivät ihmisiä näin paljon. Maailmallahan kuolee ihmisiä vähän väliä samankaltaisten tekojen takia. Mutta ne tapahtumat ovat saaneet vain sivuosia. Ne on mainittu mediassa ohimennen. Ehkä sanottu "voi harmi, kun tällaista tapahtuu". Unohdettu asia seuraavan minuutin aikana. Ei aihetta päivitellä tapahtunutta esimerkiksi facebookissa.

Ovatko ihmiset ja kuolemat eriarvoisia? Onko surullisempaa kuolla Ranskassa kuin muualla?

Asia ei kenties ole niin mustavalkoinen. Ihminen on laumaeläin. Joku aloittaa, toiset seuraavat perässä. Nyt joku aloitti sosiaalisessa mediassa suremisen ja toiset liittyivät siihen. Samoin kuin ilo myös suru tarttuu. Ihmiset halusivat kuulua yhteen, surra yhdessä, saada siitä voimaa ja uskoa elämään.

Tärkeintä tässä ei ole ketä ja mitä surraan. Tärkeää on se, ettemme hyväksy tällaisia väkivallan tekoja. Mitään väkivaltaa. Tärkeintä on, että pystymme tuntemaan syvästi, emme ole paatuneita. Tunnemme surua maailman tilannetta kohtaan.





tiistai 17. marraskuuta 2015

50-50-sääntö




50 - 50 - sääntö  pätee ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Vai päteekö? Kuinka moni sääntöä noudattaa? Onko säännöt ylipäätään luotu vain rikottaviksi?

50 - 50 - sääntö. Jos sinä kaadat huolesi minun päälleni, voin minä kaataa huoleni sinun päällesi.
Minä autan sinua nyt ja sinä autat minua sitten, kun apua tarvitsen. Autanko siis vain siksi, kun tiedän saavani tarvittaessani apua? Enkö auttaisi, jos tietäisin, että apua on sinulta koskaan turha odottaa?

Entä jos annankin sinulle vain 30 ja saan sinulta 70. Miten sen voi edes määritellä, että saamme tasan saman verran?

Pitääkö antaa, jotta voisi saada? Jonkun vanhan rallatuksen mukaan muistaakseni "jos haluaa saada, on pakko antaa". Kuka pakottaa?

Nykypäivänä ainakin enemmän otetaan, kuin annetaan. Vai onko se sittenkin pelkkä harhaluulo, että ennen ihmiset olivat auttavaisempia? Aika on kullannut muistot?

Se on totta, että ihmiset ovat nykyisin kiireisiä tai siis esittävät sellaista. Esitys menee kyllä täydestä, sillä kiireistä ihmistä ei kehtaa pysäyttää kuuntelemaan omia murheitaan. Ja jos pysäyttäisi, tuntuisi turhalta avautua lasittuneelle katseelle, joka olisi jo ajatuksissaan seuraavalla etapilla. Siksi ihmisillä on tyhjä katse, kun he kulkevat kadulla eteenpäin kiireesti, kuin olisi perse tulessa. Ei sellaista ylikuumennutta konetta uskalla pysäyttää.
Eläköön kiire, se vapauttaa meidät kuulemasta toisten huolia!

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Väsytystaktiikka

Miksi aina tulee kova kiire tehdä päätöksiä? Loppukiri otetaan hinnalla millä hyvänsä. Neuvottelijat yrittävät repiä viisauksia väsyneistä aivoistaan. Eikö olisi parempi mennä välillä kotiin lepäämään. Pään saisi pois ylikierroksilta vaikka kävelemällä/juoksemalla pitkän lenkin. Jos löytäisi metsän, niin sinne voisi eksyä hetkeksi tarpomaan. Kuuma-kylmä (entisajan hullujen hoito) on myös tehokas stressin hoitomuoto. Saunomista ja kylmää vettää siis väsyneelle koneistolle. Sen jälkeen uni maittaisi.  Aamulla aivot olisivat työkunnossa.

Mutta eihän näin voi toimia. Ennen ei levätä ennenkuin päätöksiä on tehty. Laadusta ei ole niin väliä, sillä suurin osa asioista koskee vähävaraisempia. Nyt siis istutaan ja neuvotellaan vaikka maailman tappiin asti. Mennään väsytystaktiikalla. Katsotaan kuka väsähtää ensin ja antaa periksi.

Väsyneenä ihminen on kuin humalassa. Ennen vanhaan neuvoteltiin saunassa. Saunajuomaa kului ilmeisesti runsaasti. Nykyisin ei kehdata tätä metodia käyttää tai sitten päättäjät eivät ole viinamäen henkilöitä. Mutta perinteitä halutaan silti kunnioittaa edes jotenkin. Nyt haetaan humalatilaa väsymyksestä. Siksi päätöksiä tehdään väsyneinä. Se on osoitus kunnioituksesta. Kunnioitetaan vanhaa perinnettä sekä edesmenneitä päättäjiä.





tiistai 10. marraskuuta 2015

Sovittu näytelmä

Siitä on jo jonkin aikaa, kun utelias kyläluuta  kutsui itsensä ja kameran erään miehen luokse kylään. Vieras tutki asunnon joka kolon miehen seuratessa vierestä. Kertoi jäävänsä miehen luokse asumaan, no ainakin yöksi jäisi. Viereen olisi halunnut, mutta mies pysyi lujana eikä siihen suostunut. Eikö tuo nainen tajunnut, että vaimo tulee kohta. Ja on varmaan äkäinen, kun porukkaa on tönittäväksi asti. Vaimo tuli kotiin ja ajatteli, että ei tätä selvinpäin kestä. Varmaan tuo nainen yrittää onkia hänestä jotain syväluotaavia tietoja. Mutta ei tule siinä onnistumaan. Laitan suojausmekanismin päälle ja puhun ääneen kaiken mitä ajattelen. Nyt ei suodatella. Kun oikein kettuilen, niin tajuaa varmaan olla utelematta. Tällaisia mietti vaimo ja tiesi, kuinka sen toteuttaisi. Oli elämänsä aikana huomannut, että alkoholi teki hänet nopeasti estottomaksi. Ei välittänyt mitä puhui ja miten tökerösti kohteli ihmisiä. Juomaa siis tasaiseen tahtiin. Jotkut pystyvät sanomaan kaiken ilman suodatusta selvinpäinkin. Sille taidolle on jokin diagnoosikin. No mille nyt ei olisi. Mutta nyt oli kyseessä aikuisten satunäytelmä. Vaimo oli ilkeä kuningatar ja vieras oli närkästynyt tuhkimo. Mies oli sivuroolissa. Näytelmästä tuli menestys. Kaikki kohisivat siitä. Näyttelijät olivat myös käsikirjoittajia, ohjaajia ja tuottajia. He olivat tyytyväisiä. Kaikki meni sovitusti.