sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Hanki elämä!



Hanki elämä! Mistä ihmeestä minä sen hankin? Voiko sen ostaa jostain? Ihmiset ostelevat paljon

kaikenlaista tavaraa, usein vain ostamisen ilosta, eivät tarpeeseen. Vai huijataanko meitä jatkuvasti?

Ilman tätä tuotetta ei voi elää. Luulemme ostavamme elämän, mutta saammekin vain turhaa tavaraa.

Hanki elämä! Yritän ottaa mallia muista. He sanovat elävänsä täyttä elämää. Pitkien työpäivien

jälkeen vapaa-aika täytetään harrastuksilla. Kotona käydään vain nukkumassa. Kaikki aika käytetään

tehokkaasti, eikä yhtään haahuilla ilman päämäärää. Tuloksena oli ainakin se, että kotiin tullessa olin

 niin väsynyt, että tunsin kuolevani. Mutta jos minulla oli elämä ollut, niin en ehtinyt sitä kiireeltäni

huomaamaan.

Hanki elämä! Voisiko sen hankkia pelaamalla? Jos pelaa hyvin, niin voi hankkia paljon elämiä.

Hah haa, mitäs nyt sanotaan. Tyydy sinä vain yhteen elämään, minä hankin niitä useita.

Istun ja katson ulos ikkunasta. Annan ajatusten virrata tai olla virtaamatta. Joku sanoisi, että teen niin,

koska minulla ei ole elämää. Eikö elämä voi olla myös hidasta olemista?                                                                     
Omistavatko elämän vain huippusosiaaliset ja superaktiiviset ihmiset? Mitä meille muille jää?

Kuolemako?







lauantai 22. syyskuuta 2018

Yksin



Ihmisiä.  Paljon. Minulle liikaa. Ahdas bussi. Ihmiset tulevat lähelle, mutta ovat silti kaukana. Keskittyvät puhelimiinsa. Näyttävät ihmisiltä, mutta ehkä ovat silti jotain kuoria. Elintoiminnot ok, sielu kuollut. Vai olenko minä etäällä. Olen vain paikalla, mutten läsnä. Syytän muita halustani irtautua. Olla yksin. Kestän jotenkin itseäni, mutta en itseäni muiden seurassa. Silti mietin, että riitänkö itselleni elämäni loppuun. En riitä, sillä tarvitsen  koirani ja välillä yhteyden muutamaan rakkaaseen läheiseeni. Mutta lopulta, kun aika on, ja on tullut tilinpäätöksen aika, olen yksin. Silloin minua kutsuu yksinäinen penkki ilman yksinäistä istujaa. Siinä minä istun ja olemme yhtä.


keskiviikko 29. elokuuta 2018

keskiviikko 22. elokuuta 2018

lauantai 30. kesäkuuta 2018

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Näitä aineita käytän päähän



Sosiaalisesta mediasta olen lukenut, että monet ovat lopettaneet shampoon käytön. Pelkkä vesipesu

kuulemma riittää. He kertovat, että hiukset ja päänahka ovat tulleet hyvään kuntoon. Itse en ole vielä

lopettanut aineiden käyttöä. Tosin mökillä saatan olla pesemättä  (ja kampaamatta eli

peikkoilen) hiuksiani viikon ajan. Silloin hiukset saavat järvivesihuuhtelua uidessani.

Sen olen huomannut, että jos pesee hiuksiaan usein, niin ne myös rasvoittuvat helpommin. Sitten sitä

pesee vielä useammin ja kierre on valmis. Aineita kuluu aina vain enemmän, mutta onneksi kyse on

vain shampoosta eikä vaarallisemmista aineista. Päänahkakaan ei tykkää, jos sitä jatkuvasti hinkataan.

Omalla kohdallani kaksi kertaa viikossa hiusten kanssa läträämistä riittää hyvin. Tietysti jos kovasti

hikoilee, on pakko pestä karvojaan useammin. Tällä hetkellä käytössäni on kuvassa näkyvät putelit.

Molemmissa on mieto ihana tuoksu. Hiukseni ja päänahkani tykkäävät niistä! Mitä shampoota sinä

käytät vai oletko lopettanut niiden käytön?




sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Hei mä taivastelen taas




Joskus mietin, että miksi laitan näitä taivaskuvia. Varmaan siksi, kun en usko sanojen vaan luonnon voimaan. Korulauseet, voimalauseet, terapeuttiset lauseet, niitä on jo kuultu. Tyhjiä, onttoja ja valheellisia sanoja. Jos joku uskoo ja saa niistä voimaa, niin hyvä niin. Itse en usko sanoihin, vaan tunteeseen. Siihen tunteeseen, kun tunnet olevasi yhtä ympäröivän luonnon kanssa. Tunnet itsesi samalla kertaa pieneksi ja hyvin vahvaksi. Jos ymmärrät olevasi heikko, niin olet vahva.

torstai 24. toukokuuta 2018

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Elämä on helppoa




                      Elämä on helppoa,

                      kun elää

                      jälkiviisaana

                      ja

                     teoriassa.


tiistai 1. toukokuuta 2018

Mahdoton tehtävä: Elä tässä hetkessä



Meitä neuvotaan elämään tässä hetkessä. Sitten kun tämän taidon oppii, voi saavuuttaa elämän

nautinnon. Todella tuntea elävänsä. Aidosti. Läsnä. Keskittyen hetkeen.

Kuulostaa ihanalta. Mutta jotenkin mahdottomalta toteuttaa. Usein sitä on keskittynyt tekemään

jotakin, mutten silti voi sanoa, että elän hetkessä. Joka hetkessä on läsnä eilinen, tämä päivä ja

huominen. Eletty elämä, tämä hetki ja tulevaisuus.

Sen olen ymmärtänyt, että elämää ei voi hallita. Vaikka niinkin jotkut väittävät. Sillä silmänräpäyksessä

kaikki voi muuttua. Suunnitelmat menevät täysin uusiksi. Se mitä odotit tai pelkäsit, ei tapahtunutkaan,

vaan tapahtui jotain muuta, mihin et olisi voinut varautua.

Mielestäni jos sanoo elävänsä hetkessä, on vain ajatellut elävänsä hetkessä. Suorittanut eilen annettua

elä hetkessä - tehtävää, jotta olisi tulevaisuudessa onnellisempi.





perjantai 27. huhtikuuta 2018

Päihdekysely työhöntulotarkastuksessa


Kaverin kanssa juteltiin työhöntulotarkastuksista. Niiden tarkoitushan on tsekata se, että riittääkö

ihmisen fyysinen ja psyykkinen kunto työtehtävän hoitamiseen. Lähinnä keskustelua herätti

kysymykset päihteiden käytöstä. Kuinkahan moni vastaa niihin kysymyksiin rehellisesti?. Eiköhän

tyypillinen vastaus ole, että "saunakalja kerran viikossa, joskus ei sitäkään". Ja huumeet kierretään

kaukaa. Näin vastataan vaikka totuus olisi, että välttelee saunomista, muttei perskännejä.

Olettaako työterveyshoitaja/lääkäri/työnantaja, että ihmiset vastaavat päihdekysymyksiin rehellisesti?

Entä jos kertoisi juovansa enemmän kuin ne klassiset saunakaljat, niin jäisikö työpaikka saamatta?

Rehellisyydestä olisi sitten vain haittaa. Kehittelisi itselleen päihderiippuvuuden, sillä alkaisi juomaan

enemmän, kun jäi haaviin terveystarkastuksessa, eikä saanut työpaikkaa. Ymmärrän kyllä näiden

kyselyiden perimmäisen tarkoituksen. Eihän kukaan halua joutua esim. krapulassa vapisevan kirurgin

operoimaksi. Mutta toisaalta ihminen jolla on toisten mielestä päihdeongelma, ei itse sitä puolta 

itsessään näe tai halua nähdä. Tai muut eivät edes päihteiden käyttöä huomaa, sillä ihmisestä on tullut

niin taitava sitä peittelemään. Kysytäänkö näitä päihdekysymyksiä vain siksi, kun niitä pitää kysyä?

Entä jos vastaisi olevansa vähän huolissaan päihteiden käytöstään, niin osaisiko kysyjä auttaa. Vai

olisiko tilanne kysyjälle pahin painajainen?


                         



torstai 19. huhtikuuta 2018

Myötähäpeä



Myötähäpeä. Emme häpeä itseämme, vaan toisen ihmisen puolesta.

Olemme pöyristyneitä, kun toinen ei tajua hävetä, vaan jatkaa todella noloa toimintaansa.

Tämä hävytön ihminen näyttää vielä nauttivan siitä mitä tekee. Tekeminen saattaa olla esim. niinkin

noloa, kuin laulaminen iloisena nuotin vierestä, liikehtien samalla ihan travoltana.

Miksi tunnemme häpeää hänen puolestaan? Asetammeko itsemme hänen yläpuolelleen, koska

ymmärtäisimme hävetä, jos olisimme hän. Tosin emme edes alentuisi tuollaista tekemään, jos emme

olisi varmoja, että suorituksemme olisi täydellisen upeaa.

Monta asiaa jää kokematta, koska pelkäämme nolaavamme itsemme. Ehkä olemme hieman kateellisia

toisen rohkeudelle tehdä asioita ilman turhaa pelkoa mokaamisesta. Haluaisimme uskaltaa heittäytyä

tekemään ilman pelkoa, mutta olemme tehneet itsellemme häpeän esteitä. Vai onko meidät opetettu

häpeämään silloinkin, kun mitään hävettävää ei ole?  Olemme häpeän vankeina ja katkeria vapaille

ihmisille. Mutta voimme vapautua, jos opimme, että mokaaminen ei ole niin vaarallista, eikä siihen

yleensä edes kuole.



torstai 12. huhtikuuta 2018

Koiranpaskako tuhoaa maapallon?



Kevääseen liittyy omituinen ilmiö. Ihmiset puhuvat kiivaasti keskenään. He eivät juttele säästä, vaan

ihan paskajuttuja. Koiranpaska, aina se jaksaa yllättää meidät, kuten liukas ajokeli alkutalvella.



Keskusteluja kun kuuntelee, niin saa vaikutelman, että kyseessä on suuri ympäristöriski, ehkäpä

jopa syyllinen ilmastonmuutokseen. Joo, olen samaa mieltä, ei ole kivaa astua kakkaan. Eikä se ole

turvallinen maistelukokemus lapsukaiselle. Ja kyllä, koiranpaskoja ei pitäisi jättää lojumaan sinne, missä

yleisesti kuljeskellaan. Mutta silti jotain rajaa tuohon vouhkaamiseen. Jos tuon energialatauksen, joka

menee paskakeskusteluun, käyttäisikin omien saastuttavien elintapojensa minimoimiseen, olisi se suuri

ekoteko. Siis jos kiinnostaa tehdä jotain muutakin, kuin jauhaa paskaa.




tiistai 10. huhtikuuta 2018

Haikean ihana kevät



Kevät vaikuttaa minuun hämmentävästi, jotenkin ristiriitaisesti.

Keväällä luonto (ja minä) herää talvihorroksesta.

Aurinko tuntuu hyvin kirkkaalta pimeän talven jälkeen.

Valohoitoa tulee niin paljon, että saan oikosulun ja tunnen siksi itseni väsyneeksi.

Pikkuhiljaa elimistö löytää tasapainon ja akut alkavat latautua tasaisesti.

Olen niin elossa!

Mutta kuitenkin taustalla varjostaa haikeus, surumielisyys ja kaipaus. Muutamat rakkaat läheiseni ovat

kuolleet keväällä. Viimeisiä hetkiä, äkillisiä kuolemia ja hautajaisia. Olen ollut muutamina keväinä niin

surullinen ja kaipaava, että olen luullut sekoavani. Nyt ne tuntemukset ovat hälventyneet, mutta haikeus

ja kaipaus ei katoa varmaan koskaan. Enkä sitä haluaisikaan. Ne kuuluvat elämään, ei niitä tarvitse

hätistellä pois.

Kevät on haikean ihanaa aikaa. Ihana valo. Linnut visertävät. Uutta versoa puskee esiin täydellä

innolla. Minä elän!



sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Ehkä vähän nolo runo



Kato tänne

mitä näät,

paljon elämätöntä elämää.

Menneessä roikun,

myönnän sen,

pelottaa mua huominen.

Kysyn neuvoja,

mutta mitä saan,

vain pelkkää diipa daapaa.

Ketä tästä syyttää vois,

itseni syyllisten joukosta pelaan pois.

Paskat kortit tietysti sain,

kaikki valtit vei naapuri kai.

Kahvilassa sanoit sä,

että elämäsi valinnoista vastuu on sulla,

ja näin kun mä sanoin,

juuttuiko kurkkuusi  pulla.

Ennen kuin kotiin mä lähdin,

itkeä vähän ehdin.

Mutta muutos elämääni tuli,

samaan aikaan kun lumi suli.

Katson peiliin,

mitä nään,

vastuunottajan mun elämään.


perjantai 6. huhtikuuta 2018

Ote päiväkirjastani



Ote päiväkirjastani:

Olipa ihana tapaaminen ystäväni kanssa. Emme olleet nähneet jotain kahteen kuukauteen.

Puhelimessa oltiin puhuttu ja viestitelty. Mutta ei oltu nähty livenä.

Ystävä oli saanut viime aikoina paljon shittiä niskaansa sekä kokenut menetyksiä. Mua vähän jännitti

tämä tapaaminen. Osaanko olla sillai, että musta saisi voimaa. Eikä juttu menisi siten, että molemmat

vaivuttais synkkään epätoivoon. Että ranteet auki vaan, siinä on ratkaisu. Tai sitten latelisin suustani

tyhjänpäiväisiä voimafraaseja. Ja yrittäisin täyttää kaikki hiljaiset hetket jollain ihmeskeidahöpinöillä.

Ystävä vaan miettisi, että koska lähtee seuraava bussi, jolla pääsisi kotiin pakoon ton väkinäistä

life coach paskaa.

Tuollaisia siis funtsin etukäteen. En kyllä ymmärrä miksi. Oonhan aiemminkin ollut vastaavissa

tilanteissa.

Ja itse oon ollut paskaliemessä ja tiedän mitä silloin ystävältä odotan. Ihan sen normikäytöstä.

Ei mitään empatiashowta eikä latteuksia. Juttelua, kuuntelua, hiljaisia hetkiä, naurua, itkua, huonoja

vitsejä jne. Ja noinhan se meillä meni. Välillä oli kuset housussa nauramisesta ja hetkittäin silmät

sumeina itkemisestä. Mitään terapiahetkiä ei ollut, mutta silti saimme molemmat akut täyteen virtaa. Ja

taas jaksaa tarvittaessa uida vastavirrassa ja puskea eteenpäin vastatuulessa. Hyvä me!



torstai 5. huhtikuuta 2018

Suihkuverhossa filmitähtien elämää



Eilisessä postauksessani kirjoitin vähän siitä, kuinka kuvittelemme toisten ihmisten elämän olevan

jatkuvaa unelmien täyttymystä. Heidän arkensa on kuin unelmalomaa. Aina sitä kateellista mieltään voi

lohduttaa sillä, että jos arki on kuin lomaa, niin eihän loma tunnu sitten lomalta, vaan sama arki vaan

jatkuu.

Ei siis ole helppoa heilläkään. Läpyt sille!

Kaikkia varmaan kiinnostaa, että vanha suihkuverhomme halusi jäädä eläkkeelle. Se oli hoitanut

tehtäväänsä kunniakkaasti hyvin kauan. Se ei halunnut tulla kuvatuksi, joten kunnioitin sen tahtoa.

Piti löytää siis uusi sen tilalle.  Finlaysonin POPUP- myymälästä, kuvissa oleva suihkuverko, tarttui

käteeni ja tulimme yhdessä kotiin. Teemaan sopivasti siinä on muumien mielikuvaa filmitähtien

elämästä.















keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Riittämättömyys nykypäivänä



Riittämättömyyden tunteet nykypäivänä, mistä ihmeestä se kumpuaa?

Vai onko näitä tuntemuksia ollut aina ihmisillä, mutta nyt näistä puhutaan ääneen?

Miksi vaadimme itseltämme niin paljon?

Vai onko se vain uusi trendi, että valitetaan riittämättömyydestä?

Eivät kai ihmiset ole niin typeriä, että uskovat siihen kiiltokuvaelämään, mitä esitetään sosiaalisessa mediassa?

Kukaan ihminen ei ole aina onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Koti ei ole aina sisustuslehtikunnossa.

Monet ihmiset näyttivät kauniilta, kun ovat ensin laittaneet itseensä lisäosia ja ehostaneet itseään monta

tuntia, ennen kuin ottavat kuvan, jonka julkaisevat somessa otsikoilla "Ilman meikkiä", "Juuri

heränneenä", Arkilook", "Saunapuhtaana" ym.

Kiiltokuvaihmisetkin kärsivät joskus ripulista, väsymyksestä, tylsyydestä, paskoista töistä jne.

Seuraavan kerran, kun tunnet riittämättömyyden tunteita, kysy itseltäsi: Miksi?






tiistai 3. huhtikuuta 2018

Käytä palasaippuaa, niin maapallo pelastuu



Otsikossa lupaillaan ehkä vähän liikoja. Mutta voihan sitä itseään palasaippualla pestessään intoilla,

että tässä sitä pelastetaan maapalloa. Pestään se puhtaaksi saasteista.

Palasaippuan käyttö on ekologista, koska sitä ei ole pakattu mihinkään muovipurnukkaan.

Vähennämme omalta osaltamme muovijätteen määrää. Joku sanoisi, että se vaikuttaa maailman

saastumiseen yhtä paljon kuin hyttysen paska Itämeressä. Ehkä niin, mutta on omilla valinnoilla 

ainakin vähän vaikuttavuutta.

Ja jos mahdollisimman moni miettisi valintojaan luonnon kannalta, niin kyllähän sillä olisi

vaikuttavuutta positiivisesti maailman tilanteeseen.

Jotkut eivät käytä palasaippuaa siksi, kun väittävät ettei se ole hygieenistä. En ymmärrä, palasaippuahan

on tarkoitettu vain omaan käyttöön. Ei sitä ole tarkoitus jaella ihmisille ympäri kyliä.

Kuvissa olevat saippuat ovat sopineet hyvin iholleni. Ne ovat riittoisia, eivät kuivata ihoa (ainakaan

minun) ja niiden tuoksu....aah...ihana.
















maanantai 2. huhtikuuta 2018

Ainekset täyttävään aamupalaleipään



Puurohan on hyvä ja nälän loitolla pitävä aamupala. Välillä voi puuron korvata aamupalaleivällä. 

Tietenkin voi syödä myös molemmat, jos on tiedossa aktiivinen päivä. Kuka estää syömästä, vaikka

tietäisi olevansa passiivisesti sohvalla koko päivän. Ei kukaan. Ja kuka voi sanoa, että on passiivinen

siksi, koska makoilee sohvalla. Siinä saattaa olla makaajalla suuri aktiivinen ajatustyö käynnissä. Ettäs

tiedätte, nih,

Laitan aamupalaleivän ainekset kuvina ilman selityksiä. Kuvat ovat siinä järjestyksestä, missä mätän

leivän päälle tavaraa. Joitain aineksia on pitänyt ensin vähän  avata, kuoria, levittää ja viipaloida. En

siis esimerkiksi ole laittanut maapähkinävoipurkkia leipäviipaleen päälle, heh, heh. Valmiista

aamupalaleivästä ei ole kuvaa, sillä ehdin ahmaista sen ennen kuvaamista, hups.















sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Ikuinen nuoruus, nyt se on keksitty



Tänään, 1.4.2018, se sitten vihdoin tapahtui.

Ikuiseen nuoruuteen on jokaisella mahdollisuus.

Geenyoungplasticen perustaja, omistaja, kemisti, tutkija, keksijä ja yliprofessori Albert Youngage, teki

mullistavan keksinnön. Tätä ihmiskunta on odottanut ikuisesti. Nuoruutta, joka ei lopu koskaan.

Kukaan ei halua nähdä vanhuutta itsessään eikä ympäristössään. Mutta nyt ei enää tarvitse nähdä

ryppyjä, harmautta, velttoa riippunahkaa, eikä kuunnella jorinoita ajoista, "kun minä olin nuori, niin

silloin oli kaikki toisin ja paremmin".

Tämä ihmenektari vaikuttaa ulkonän lisäksi myös psyykkisesti ja fyysisesti. Pysymme

kokonaisvaltaisesti nuorina. Ihanaa, eikö.

Mutta entä kun mediassa on kerrottu nuorista, jotka ovat huonokuntoisia, ahdistuneita, epätoivoisia ja

masentuneita. Tekeekö nektari meistä sellaisia? Me haluaisimme tulla ja pysyä ikuisesti unelmanuorina.

Kysyimme asiaa nektarin keksijältä Albert Youngagelta. Hän katsoi meitä ahdistuneena, näytti

keskisormea ja poistui paikalta. Ilmeisesti hän on testannut itsellään nektarin toimivuutta.





lauantai 31. maaliskuuta 2018

Sininen hetki



Sininen hetki

Hiljentyminen

Maailman melskeet ovat jossain hyvin kaukana.

Ei ole kiire mihinkään.

Mielen kohina väistyy.

Olen yhtä luonnon kanssa.

Hiljentymiseen ei tarvita kalliita retriittejä tai valmennuksia.

Luonto tarjoaa seuraansa ja neuvojaan ilmaiseksi.

Otin tarjouksen vastaan.