lauantai 22. syyskuuta 2018

Yksin



Ihmisiä.  Paljon. Minulle liikaa. Ahdas bussi. Ihmiset tulevat lähelle, mutta ovat silti kaukana. Keskittyvät puhelimiinsa. Näyttävät ihmisiltä, mutta ehkä ovat silti jotain kuoria. Elintoiminnot ok, sielu kuollut. Vai olenko minä etäällä. Olen vain paikalla, mutten läsnä. Syytän muita halustani irtautua. Olla yksin. Kestän jotenkin itseäni, mutta en itseäni muiden seurassa. Silti mietin, että riitänkö itselleni elämäni loppuun. En riitä, sillä tarvitsen  koirani ja välillä yhteyden muutamaan rakkaaseen läheiseeni. Mutta lopulta, kun aika on, ja on tullut tilinpäätöksen aika, olen yksin. Silloin minua kutsuu yksinäinen penkki ilman yksinäistä istujaa. Siinä minä istun ja olemme yhtä.


keskiviikko 29. elokuuta 2018

keskiviikko 22. elokuuta 2018

lauantai 30. kesäkuuta 2018