torstai 24. toukokuuta 2018

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Elämä on helppoa




                      Elämä on helppoa,

                      kun elää

                      jälkiviisaana

                      ja

                     teoriassa.


tiistai 1. toukokuuta 2018

Mahdoton tehtävä: Elä tässä hetkessä



Meitä neuvotaan elämään tässä hetkessä. Sitten kun tämän taidon oppii, voi saavuuttaa elämän

nautinnon. Todella tuntea elävänsä. Aidosti. Läsnä. Keskittyen hetkeen.

Kuulostaa ihanalta. Mutta jotenkin mahdottomalta toteuttaa. Usein sitä on keskittynyt tekemään

jotakin, mutten silti voi sanoa, että elän hetkessä. Joka hetkessä on läsnä eilinen, tämä päivä ja

huominen. Eletty elämä, tämä hetki ja tulevaisuus.

Sen olen ymmärtänyt, että elämää ei voi hallita. Vaikka niinkin jotkut väittävät. Sillä silmänräpäyksessä

kaikki voi muuttua. Suunnitelmat menevät täysin uusiksi. Se mitä odotit tai pelkäsit, ei tapahtunutkaan,

vaan tapahtui jotain muuta, mihin et olisi voinut varautua.

Mielestäni jos sanoo elävänsä hetkessä, on vain ajatellut elävänsä hetkessä. Suorittanut eilen annettua

elä hetkessä - tehtävää, jotta olisi tulevaisuudessa onnellisempi.





perjantai 27. huhtikuuta 2018

Päihdekysely työhöntulotarkastuksessa


Kaverin kanssa juteltiin työhöntulotarkastuksista. Niiden tarkoitushan on tsekata se, että riittääkö

ihmisen fyysinen ja psyykkinen kunto työtehtävän hoitamiseen. Lähinnä keskustelua herätti

kysymykset päihteiden käytöstä. Kuinkahan moni vastaa niihin kysymyksiin rehellisesti?. Eiköhän

tyypillinen vastaus ole, että "saunakalja kerran viikossa, joskus ei sitäkään". Ja huumeet kierretään

kaukaa. Näin vastataan vaikka totuus olisi, että välttelee saunomista, muttei perskännejä.

Olettaako työterveyshoitaja/lääkäri/työnantaja, että ihmiset vastaavat päihdekysymyksiin rehellisesti?

Entä jos kertoisi juovansa enemmän kuin ne klassiset saunakaljat, niin jäisikö työpaikka saamatta?

Rehellisyydestä olisi sitten vain haittaa. Kehittelisi itselleen päihderiippuvuuden, sillä alkaisi juomaan

enemmän, kun jäi haaviin terveystarkastuksessa, eikä saanut työpaikkaa. Ymmärrän kyllä näiden

kyselyiden perimmäisen tarkoituksen. Eihän kukaan halua joutua esim. krapulassa vapisevan kirurgin

operoimaksi. Mutta toisaalta ihminen jolla on toisten mielestä päihdeongelma, ei itse sitä puolta 

itsessään näe tai halua nähdä. Tai muut eivät edes päihteiden käyttöä huomaa, sillä ihmisestä on tullut

niin taitava sitä peittelemään. Kysytäänkö näitä päihdekysymyksiä vain siksi, kun niitä pitää kysyä?

Entä jos vastaisi olevansa vähän huolissaan päihteiden käytöstään, niin osaisiko kysyjä auttaa. Vai

olisiko tilanne kysyjälle pahin painajainen?