sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Sopivan ikäinen työnantajalle



Tiesitkö, että olet vain hetken sopivan ikäinen työnantajalle?
Alle 30-vuotiaana olet liian nuori ja kokematon.
Yli 40-vuotiaana olet liian vanha ja kokenut. Paitsi johtotehtäviin sovit vielä yli 40-vuotiaana, mutta yli 45-vuotiaana olet niihinkin jo ylikypsä.

Opiskelet ammattin ja sitten vain odotat maagista hetkeä, kun täytät 30-vuotta. Tosin odotteluaikana ehdit jo unohtaa oppimasi, saatat turhautua ja syrjäytyä. 30-vuotiaana olisit sopivan ikäinen työnantajalle, mutta et ole enää työkuntoinen.

Yli 40-vuotiaana mietit, että mitähän helvettiä sitä tekisi loppuelämänsä. Jotkut saattavat elää jopa 100-vuotiaiksi eli kyllä siinä ajassa ehtii hyvin hengailla.

Jos selviydyt 30-vuotiaaksi niin, ettet menetä työkuntoasi, kolminkertainen hurraa - huuto sinulle. Sinulla on 10-15 v aikaa tehdä tehokkaasti töitä. Saat olla varma siitä, että sinua käytetään kuin konetta eli täysillä koko ajan.
Olet saattanut tehdä ennen työelämää ajankuluksesi lapsia, joten sinua kaivataan myös kotona. Yrität saada kotiväen käsittämään, että 10 vuoden päästä olet täysin heidän käytettävissään. Mutta ei, hei eivät vain voi sitä käsittää. He haluavat sinut nyt.

Työttömiä on paljon. Työnantajilla on kissanpäivät. He voivat vapaasti harjoittaa ikäsyrjintää.
Mutta onneksi on myös sellaisia työnantajia, joiden valintakriteereihin ei vaikuta ikä.
Tilanne ei siis ole täysin lohduton.




maanantai 17. huhtikuuta 2017

Peppukuvat



Jotkut ihmiset ovat rakastuneet omaan peppuunsa. Asiat menivät ihan pepulleen, on heille ihan myönteinen asia. Samoin kuin perse edellä puuhun meneminen.
He antavat pepulle erityishuomiota kuntosalilla ja sen ulkopuolella.
Peppu kasvaa ja kaunistuu.
Pepun ylpeä omistaja seuraa sen kehitystä: silmämääräisesti, mitaten, kuvaten ja odottaen muiden kommentteja kasvatistaan.
Vaatimalla vaaditaan, että passikuva pitäisi ottaa pepusta eikä kasvoista.
Peppu saa paljon huomiota osakseen. Se on silti vaatimaton ja antaa kaiken kunnian kasvattajalleen.
Aika kuluu ja pepun suosio kasvaa.
Pepun kasvattaja jää paitsioon.
Ihminen jää pepun alle ja musertuu.
Kukaan ei tunnista häntä enää kasvoista.
Hän törmää kadulla vanhaan ystävään, joka ei tunnista häntä.
"Hei, se olen minä. Muistatko?"
"No en todellakaan. Erehdyt henkilöstä."
Pudotat hämilläsi puhelimesi ja kumarrut nostamaan sitä pyllistäen samalla ystävällesi.
"Sorry, kyllähän mä sut muistan. Mulla on vain niin huono naamamuisti."



maanantai 10. huhtikuuta 2017

Taivastelua 11





Miltei sama maisema. Ottoväli muutama sekuntti. Pientä liikettä ja muutosta tapahtuu koko ajan. Monet ihmiset ahdistuvat muutoksesta. Mutta muutosta tapahtuu, sitä ei vain huomaa. Jokainen päivä on erilainen, vaikka tuntuisi, että arki menee samalla kaavalla. Luonto muuttuu välillä hiljaa ja huomaamatta, mutta toisinaan rajusti jälkiä jättäen. Ihminen ei halua, että häneen kajotaan, mutta luontoa hän kohtelee kaltoin. Puremme ruokkivaa kättä. Kuinka kauan luonto kestää meitä ääliöitä ja jaksaa ruokkia meitä? Ei kauaa, sillä väsymisen merkkejä on jo näkyvissä.