keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Valtio ei nouse eikä kaatopaikat täyty


Olen aina (muutamia hairahduksia ei varmaan lasketa) tehnyt ostoksia harvoin ja harkiten. Miettinyt ensin, että tarvitsenko todella tuota vai pystynkö elämään ilmankin sitä. Useimmiten vastaan itselleni, etten tarvitse ja tavara on saanut pakit.

En usko, että ostelu toisi elämääni onnea ja iloa. En siis ole lähtenyt hukuttamaan suruja ja turhautumia enkä täyttämään tyhjyyttä, shoppailemalla. Minä olen toiminut terveesti ja kehittävästi. Olen syönyt ja juonut itseni tajuttomaksi. Kyllä siinä tyhjyys täyttyy ja murheet hukkuu, kun ylensyöneenä ja juoneena makaa taju kankaalla. No vitsi vitsi. Samoilu metsässä ja järvelle tuijottelu toimii näihin tarpeisiin. Mutta jos söisi ja joisi itsensä ähkyyn siinä samoillessa ja tuijotellessa. Tulisiko siitä tuplavaikutus? Höpö höpö, tuplavaikutus tulisi vain oksentelun ja jysärin merkeissä.

Sellainen ajatus on kaihertanut mieltäni, että olenko nyt huono kansalainen, koska en ostele Suomea nousuun? Ostovoima itkee minunlaisteni takia. Voimaa ehkä olisi, mutta ei tarvetta. Tuijottelemalla ja samoilemalla ei valtio nouse eikä kaatopaikat täyty. Ostotalkoot eivät ole minua enkä minä niitä varten.


tiistai 27. lokakuuta 2015

Kokemusasiantuntija


Kokemusasiantuntija. Henkilö, jolla on kokemusta jostain asiasta. Hän ei siis ole sen asian asiantuntija. Kyseessä oleva henkilö on oman kokemuksensa asiantuntija. Hänellä on tietämys asiasta kokemuksen kautta. Oppi ei ole tullut kirjoista, vaan kantapäistä. On opittu kantapään kautta.

Keskuudessamme on muitakin, jotka ovat oppinsa hakeneet kantapääkierrokselta. Silti heidän kokemuksensa ovat erilaisia. Jokaisen kiertoajelu on ainutlaatuinen. Ei voi siis tietää, miltä toisesta on ajelu tuntunut, voi vain olettaa, jos sitä haluaa. Kunhan muistaa, että olettamus  ei ole synonyymi tietämykselle.

Vaikka on kokenut saman asian (noin päällisin puolin), on silti kokenut sen omalla tavallaan. Ihmisten elämäntarinoita on rikastuttavaa kuunnella. Mutta tärkeää on muistaa, ettei yleistä asioita. Yhteinen kokemus ei merkitse sitä, että olemme tulleet kopiokoneesta (toivottavasti). Jos puhut, niin puhu omasta puolestasi. Tarinasi on tärkeä. Se on sinun ainutlaatuinen kokemuksesi.



keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Päivän syvällinen

Tiedätkö ne muuttumisohjelmat, joissa ihmisiä rempataan? Jos et tiedä, sinulla on varmasti vaikeuksia ymmärtää syvällisyyteni syvintä olemusta. En voi myöskään käsittää, että mikä on ollut niin muka tärkeää, että olet mieluummin tehnyt sitä, kuin sivistänyt itseäsi.

Takaisin asiaan. Nämä ohjelmat tehdään siis samalla periaatteella, kuin asuntojen pintaremontit: Maalilla peitetään virheet, lahoin kohta poistetaan, tyynyillä ja kipoilla somistellaan. Jos et ole ihmisremppaohjelmia katsellut, niin voit kuvitella, miten homma hoidetaan niissä.

Se on ohjelmissa myös hauskaa, kun ensin kohteen ulkoinen olemus lytätään yhdessä lättänäksi ja sitten omakehu haisee kilometrien päähän, kun ihastellaan pintarempan tulosta. Remontin kohde ja läheiset ovat aivain liikuttuneita (järkytyksestä) onnesta.

Mutta en minä näitä asioita pohdiskele. Vaan sitä, kun rempan kohde sanoo olevansa positiivinen luonteeltaan. Mutta seistessään lasikopissa ihmisten pällisteltävänä, kertoo olemus ihan muuta. Kohde näyttää siltä, olisi teuraalle menossa ennen itsemurhaa. Ei siis ole mikään ihme, jos pällistelijät arvioivat iän reilusti yläkanttiin. Rempan jälkeen on sitten (maksettu) hymy korvissa asti.

Tällaisia siis mietin tänään. Olen kyllä todella syvällinen ihminen.



tiistai 20. lokakuuta 2015

Sinulle se oikea

Tunnet kaipuuta. Sinulla on ikävä toisen luo. Olet etsinyt jo pitkään. Niitä on niin paljon. Erinäköisiä ja kokoisia. Et uskalla valita.

Mistä sitä voi tietää, onko joku herkkua vai myrkkyä (sydämelle ja sielulle)?

Kaipaako joku vähän enemmän käsittelyä (huomiota) ja on sitten valmis nautittavaksi.

Mikä kestää pitkään eli voidaan viedään kotiin säilöttäväksi?

Mikä on kertaherkku ja mistä voisi nauttia myös talven pimeinä iltoina?

Näihin kaikkiin (ja paljon muuta) löydät vastaukset tietenkin internetistä. Mutta jos internetti on sinulle kirosana, löydät kysymyksiisi vastaukset myös kirjoista. Sienikirjoja löytyy kirjastoista hyvä valikoima. Ja ei muuta kuin sinulle sitä oikeaa sieltä etsimään.



torstai 15. lokakuuta 2015

Elämän tarkoitus

Elämän tarkoitus on tavoitella loputtomasti lisää.

Ihmiset, joilla on paljon rahaa, onnistuvat tavoitteessa. Heidän elämällään on tarkoitus.

Köyhien on turha edes yrittää, sillä heillä on säälittävän vähän rahaa. Heidän elämällään ei ole tarkoitusta.

Hallitus on täynnä viisaita ihmisiä. Suurin osa leikkaus/säästötoimenpiteistä koskettaa köyhiä, tarkoituksettomia ihmisiä. Toimenpiteet eivät voi enää huonontaa heidän elämäänsä. Elämää, jolla ei ole tarkoitusta.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Liian hyvää ollakseen totta

Viime postauksessa kirjoitin siitä, kun ihmisoksennus on oksentanut päällesi liian monta kertaa. Yrität pestä hajua ja roiskeita itsestäsi pois siinä onnistumatta. Se on takertunut sinuun niin syvästi, että olet alkanut luulla, ettet kelpaa kenellekään, etenkään itsellesi.

Miksi hän on niin hyvä saalistaja? Ihmisoksennus käyttää syöttejä, jotka tuovat saalista takuuvarmasti. Hän panostaa laatuherkkuihin. Se kannattaa, sillä herkkuihin tarvitsee satsata vain alkuvaiheessa. Saalis haaviin ja tiukkaan satimeen. Saalis ei pyristele vastaan ja on täysin antautunut. Laadusta voi nyt luopua sinun osaltasi. Paitsi silloin, kun muita ihmisiä on paikalla. Silloin hän esittää pääosaa elokuvassa "Täydellinen puoliso".

Miten voi estää sen, ettei joudu satimeen?

- Jos syötti on liian hyvää ollakseen totta, niin kierrä se mahdollisimman kaukaa
- Vältellä kaikkia ihmiskontakteja
- Elää loppuelämä eläinten kanssa
- Erakoitua
- Luottaa vain kumppaniin, joka pieraisee ja kääntää sinulle selkänsä

Oikeasti mitään yleispätevää neuvoa ei ole olemassa. Paitsi se, että liian hyvään ei kannattaisi luottaa.
Ja painaa se tajuntaan, ettet pysty parantamaan/muuttamaan ihmisoksennusta. Ainoa parannuskeino on, että juokset karkuun niin lujaa, kuin kintuistasi pääset.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Et kelpaa enää kenellekään

Ihminen, jonka persoona on rakennettu narsismitehtaassa, imee voimansa muiden ihmisten ihailusta. Sitä ohjaa käsitys, että muut elävät häntä varten. Hän etsii ihmisistä heikkoutta, sillä se on helpoin tapa pitää yllä omaa ylemmyydentunnetta.

Hänestä et pääse eroon, vaikka haluaisit. Hän ei harrasta catch and release - ihmissuhteita. Hän kylläkin pyydystää, muttei vapauta. Ei ainakaan niin, että olisit vapautuessasi elämänhaluinen. Hän alistaa ja imee sinusta kaiken elinvoiman.

Sitten kun itsetuntosi on täysin nujerrettu ja tunnet olevasi itse siihen syyllinen, pääset vapaaksi. Hän potkaisee sinut elämästään. Sinusta ei ole enää mitään hyötyä. Kelpaat korkeintaan teurasjätteeksi, tuskin siihenkään.

Et syytä häntä mistään, sillä hänhän ajatteli vain sinun parastasi. Teki kaiken vuoksesi. Et olisi ansainnut niin upeaa ihmistä.

Sinä pilasit kaiken ja on aivan kohtuullista, ettet kelpaa enää kenellekään. Olet käyttökelvoton.



lauantai 10. lokakuuta 2015

Catch and release - kohtaaminen

Catch and release on tehokas tapa löytää ihminen krantulle ihmiselle.

Kun näet sinua kiinnostavan ihmisen, houkuttele hänet luoksesi. Otiksi sopii paljas pinta, rahakas olemus tai täydellisyys eli sinä.

Tsekkaa saaliin mitat ja laatu. Jos eivät täytä sinun korkeita laatuvaatimuksiasi, niin päästä saalis vapauteen, vaikka se olisikin halunnut olla saaliisi. Tämä on niin hauskaa ja helppoa, sillä kaikki kelpuuttavat sinut ilomielin, mutta sinä et oikein löydä tasoistasi seuraa.

Jotkut tietämättömät saattavat luulla, että tämä menetelmä satuttaa ihmistä. Mutta he ovat luuloineensa täysin väärässä. Catch and release- kohtaaminen on täysin kivuton tapa tsekata tarjonta. Saalis ei kärsi missään vaiheessa.

Säästät kallista aikaasi, kun et käytä sitä turhiin ihmissuhteisiin. Tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. Harjoittele siis ahkerasti ja kohta huomaat, että pyydystäminen ja laaduntarkastus sujuu muiden toimien ohessa. Sinun ei siis tarvitse keskeyttää esimerkiksi shoppailua tai perskarvojen trimmausta kohtaamisen ajaksi. Kaikki hoituu samalla kertaa ja aikaa jää itsestä nauttimiselle.



torstai 8. lokakuuta 2015

Kenen joukoissa seisot

Olet aina pyrkinyt siihen, että sinut hyväksytään joukkoon. Ja olet siinä onnistunut. Se on ollut yllättävän helppoa. Myötäilet muita ja pyrit olemaan mahdollisimman neutraali. Toimit ja ajattelet samoin kuin muut. Et kyseenalaista mitään. Uskot vankasti siihen, että päätäntävallassa oleva tietää mitä tekee. Ja kaikki hänen toimintansa on tarkkaan suunniteltua ja tähtää yhteiseen hyvään.

Hän on varmasti sinua viisaampi. Hänenhän on pakko olla, sillä hän on suurten linjanvetojen maestro. Katsot ihailevasti hänen itsevarmaa esiintymistään. Puheessa vilisee sulavasti sivistyssanoja. Sanoma sisältää varmaan suuren viisauden, koska et ymmärrä siitä mitään. Hän puhuu sinut uuvuksiin ja katsoo samalla sinua syvälle silmiin. Katsoo niin, ettet uskalla kääntää katsettasi. Hän sitoo sinut valtaansa. Hän on valittu ja sinä olet hänen nöyristelevä seuraajansa.

Sinun on helppo olla. Ei tarvitse pohdiskella, ei epäillä. Ei ole huolta eikä vastuuta. Hän päättää ja elää puolestasi. Sinun tarvitsee vain olla hänelle uskollinen.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Tortun vääntöä

Puhuminen on yliarvostettua. Ole hiljaa ja kuuntele. Jos et pidä kuulemastasi, niin väännä torttu.

Käsikirjoitus:

Vaahdota joko käsipelillä tai konevoimalla 4 munaa ja desi sokeria.

Siivilöi vaahtoon  samalla sekoittaen (kahta asiaa pitäisi tehdä samaan aikaan, onnistuukohan) desi vehnäjauhoja, puolidesiä perunajauhoja ja teelusikallinen (miksiköhän saanut kasteessa tuon nimen) leivinjauhetta.

Etsi uunipelti, joka on saanut lakanaksi leivinpaperin. Lättää tuotos pellille.

Uunipelti uuniin, jolla lämpöä 225. 8 minuuttia lämmössä makoilua varmaan riittää.

Huomaat, että paistettu lättänä vilkuilee sivuilleen. Se on huomannut sokeroidun leivinpaperin ja on aikeissa ottaa hatkat. Niin se vain on surullista, kuinka makea elämä houkuttaa. Aina odottaa parempi leivinpaperi jossain. Et voi vankita sitä, joten anna sen mennä.

Uudessa suhteessa lättänää sivellään seoksella, jossa on desi kermavaahtoa ja desi jotain hilloa. Sitten vielä hellä kääräisy ja se on valmista torttua.











maanantai 5. lokakuuta 2015

Perse naurattaa aina

Tampereen Tuomiokirkko oli tupaten täynnä syntisiä veisaamassa. En itse ollut paikalla (vaikka suursyntinen olenkin tai ehkä juuri siksi), mutta kuulin asiasta juoruja sekä luin aamulehden sivuilta.

Kovin oli syntistä touhua, kun purppurapunertavasta perseestäkin lauleltiin. Laulukirjaan oli kuulemma kiireen takia tullut Laman versio Väliaikaisesta.

Perse sai aikaan naurunpurskahduksia. Se ei ole tietenkään mikään uusi uutinen, sillä persehän naurattaa aina. Sitä ei kerrottu oliko purskahdusten sävy arastelevan hämmentynyt nenäliinan suojissa vai rohkean rehvakas avoimen räkäisesti.

Miltei aina, kun kirkoissa laulellaan tai kuunnellaan jonkun liverrystä, niin kirkot saavat täytettä sisäänsä. Jumalanpalveluksissa on yleensä (näin kerrotaan) kourallinen ihmisiä. Pitäisikö saarnatkin tehdä kiireessä? Ehkä silloin niihin saattaisi eksyä joku kiltin kesy ruma sana. Sellainen ilontuoja. Ihmiset tulisivat jumalanpalveluksiin sankoin joukoin ja kuuntelisivat tarkasti josko tällä kertaa tulisi lipsahdus. Joskus se tulisi ja joskus taas ei. Pappikaan ei tietäisi asiasta etukäteen, sillä joku (nimestä ei tietoa, voi olla myös tietokone) tekisi saarnat. Pappi ei siis joutuisi naurun kohteeksi, vaan tuntematon sattuma. Kirkossa kävisi ihmisiä ja saarnasta ehkä tarttuisi jotain mukaan. Mitäs sanotte, huono idea, eikö niin?

Mutta yhteistä hyväntahtoista iloa se kenties lisäisi. Ja iloa me ihmispolot kaivataan näinä ankeina aikoina.




perjantai 2. lokakuuta 2015

Röyhkeiden pelisäännöt

Olen niin väsynyt tämän maan pelisääntöihin. Sinun tulee olla kovaääninen, superaktiivinen ja röyhkeä, jottei oikeuksiasi poljettaisi.

Hallitus kokeili kepillä jäätä, mutta liukastui alkumetreillä. Vastustuksen pyörremyrsky sai heidät perääntymään sunnuntailisien nakertamishalusta. Ja hyvä niin.

Pakolaisia ei ole ruokatarjonta miellyttänyt. He nostivat siitä ison äläkän ja hokkus pokkus, paha ruoka vietiin pois ja tilalle tuotiin sellaista ruokaa, jota he ovat (leirillä) tottuneet syömään.

Samaan aikaan uutisoidaan siitä, että vanhusten ateriapalvelun tarjontaa supistetaan. Mutta vanhukset ovat hiljaa, eivät osoita mieltään. Tapahtuuko silti sama hokkus pokkus, kuin edellä?

Herää kysymys , miten käy ihmisten, jotka eivät jaksa/uskalla/ osaa pitää puoliaan. Ovatko he helppo säästökohde? Kohdistuuko jatkossa kaikki leikkaus/lopetus/säästö toimenpiteet heihin?

Olipa typerä kysymys. Miksi yrittää viedä vahvoilta, kun se on niin epämiellyttävää. Silloin leviää myös ikävää Suomi-kuvaa maailmalle. Viedään kaikki heikoilta, ne ei kykene pistämään vastaan, eikä sana siitä leviä. Näytetään hyvältä ulospäin, vaikka sisältä ollaan mädäntyneitä.