perjantai 2. lokakuuta 2015

Röyhkeiden pelisäännöt

Olen niin väsynyt tämän maan pelisääntöihin. Sinun tulee olla kovaääninen, superaktiivinen ja röyhkeä, jottei oikeuksiasi poljettaisi.

Hallitus kokeili kepillä jäätä, mutta liukastui alkumetreillä. Vastustuksen pyörremyrsky sai heidät perääntymään sunnuntailisien nakertamishalusta. Ja hyvä niin.

Pakolaisia ei ole ruokatarjonta miellyttänyt. He nostivat siitä ison äläkän ja hokkus pokkus, paha ruoka vietiin pois ja tilalle tuotiin sellaista ruokaa, jota he ovat (leirillä) tottuneet syömään.

Samaan aikaan uutisoidaan siitä, että vanhusten ateriapalvelun tarjontaa supistetaan. Mutta vanhukset ovat hiljaa, eivät osoita mieltään. Tapahtuuko silti sama hokkus pokkus, kuin edellä?

Herää kysymys , miten käy ihmisten, jotka eivät jaksa/uskalla/ osaa pitää puoliaan. Ovatko he helppo säästökohde? Kohdistuuko jatkossa kaikki leikkaus/lopetus/säästö toimenpiteet heihin?

Olipa typerä kysymys. Miksi yrittää viedä vahvoilta, kun se on niin epämiellyttävää. Silloin leviää myös ikävää Suomi-kuvaa maailmalle. Viedään kaikki heikoilta, ne ei kykene pistämään vastaan, eikä sana siitä leviä. Näytetään hyvältä ulospäin, vaikka sisältä ollaan mädäntyneitä.