keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Päivän syvällinen

Tiedätkö ne muuttumisohjelmat, joissa ihmisiä rempataan? Jos et tiedä, sinulla on varmasti vaikeuksia ymmärtää syvällisyyteni syvintä olemusta. En voi myöskään käsittää, että mikä on ollut niin muka tärkeää, että olet mieluummin tehnyt sitä, kuin sivistänyt itseäsi.

Takaisin asiaan. Nämä ohjelmat tehdään siis samalla periaatteella, kuin asuntojen pintaremontit: Maalilla peitetään virheet, lahoin kohta poistetaan, tyynyillä ja kipoilla somistellaan. Jos et ole ihmisremppaohjelmia katsellut, niin voit kuvitella, miten homma hoidetaan niissä.

Se on ohjelmissa myös hauskaa, kun ensin kohteen ulkoinen olemus lytätään yhdessä lättänäksi ja sitten omakehu haisee kilometrien päähän, kun ihastellaan pintarempan tulosta. Remontin kohde ja läheiset ovat aivain liikuttuneita (järkytyksestä) onnesta.

Mutta en minä näitä asioita pohdiskele. Vaan sitä, kun rempan kohde sanoo olevansa positiivinen luonteeltaan. Mutta seistessään lasikopissa ihmisten pällisteltävänä, kertoo olemus ihan muuta. Kohde näyttää siltä, olisi teuraalle menossa ennen itsemurhaa. Ei siis ole mikään ihme, jos pällistelijät arvioivat iän reilusti yläkanttiin. Rempan jälkeen on sitten (maksettu) hymy korvissa asti.

Tällaisia siis mietin tänään. Olen kyllä todella syvällinen ihminen.