sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Blogin kuvaus







Miten kuvailisin blogiani? Mietteitä elämästä ja muita outoja juttuja. Melko epämääräistä. Mutta silti kuvaavaa.

Kirjoitan ajatuksiani elämästä, kuolemasta, ilmiöistä, hyvin- ja pahoinvoinnista.

Välillä postaukset ovat silkkaa tajunnanvirtaa, kuten olet varmaan huomannut.

Jos johonkin lokeroon pitäisi blogini sulloa, niin ehkä se olisi lifestyle.

Blogini täyttää helmikuussa vuoden. Matka on ollut opettavainen ja ainakin itse olen ollut innostunut. Onneksi lähdin tälle blogireissulle. Tämä on niin mun juttu. Jatkossa tarkoitus on monipuolistaa sisältöä ja tehdä siitä henkilökohtaisempaa.

Matka jatkuu, olen messissä. Entä sinä?



 

lauantai 30. tammikuuta 2016

Otsasi hiessä sinun pitää työtä tekemän ja leipäsi ansaitseman?







Ilta-Sanomat kirjoitti jutun bloggaajasta, joka kertoi postauksessaan työviikostaan. Siitä sai sen käsityksen, että bloggaaja riutuu bloginsa äärellä eikä pysty nauttimaan enää mistään. Luettuani postauksen, sain aivan toisenlaisen kuvan asiasta. Mielestäni bloggaaja nauttii työstään ja on tyytyväinen muutenkin elämäänsä. Halusiko Ilta-Sanomien toimittaja kenties provosoida? Siinä hän onnistui, koska ihmiset innostuivat kirjallisiin puuhiin, myös minä. Tosin itse heräsin kummastelemaan ihmisten yksipuolista ja ankeuttajan saastuttamaa käsitystä työstä.
Ihmiset kehottivat bloggaajaa menemään oikeisiin töihin. Oikeat työt ovat kuulemma sellaisia, joissa herätään kukonlaulun aikaan tekemään ankeita töitä sormet jäässä. Sitten varmaan työskennellään veren maku suussa, elin otsalla ja odotellaan vapaapäivää tai lomaa. Raskaasta työviikosta palkitaan itseä alkoholivirvoikkeilla tai sokerilla. Yritetään pakonomaisesti rentoutua, jottei kuula leviäisi. Ja sama jatkuu, kunnes kuolema kuittaa ketutuksen.
Ovatko ihmiset niin pahansuopia, että toivovat kaikille yhtä ikävää elämää kuin heillä? Oppi kaato ojaan ja toivotaan, että muillekin käy samoin? Ei pystytä iloitsemaan, jos joku tykkää elämästään ja on työssä, josta pitää.
Kuka voi määritellä, että mistä voi ansionsa saada? Mitä ovat valetyöt ja oikeat työt? Jokaisella on varmasti käsitys tästä. Mutta se on vain käsitys ei totuus. Vai onko se surullisesti niin, että työn pitää olla kärsimystä ja elämän v-mäistä? Silloinko olet kunnollinen veronmaksaja?

perjantai 29. tammikuuta 2016

Ministi meikkejä







                                     We Care Icon, Blistex, Nivea, Garnier, Maybelline, Clinique.







Värittelen kasvojani todella vähän. Kuvissa näet tuotteet, joita minulla on nyt käytössä. Olen ollut niihin tyytyväinen. Kuten kuvista näkyy, ovat jotkut tuotteet vähissä, joten kohta on aika mennä uusimaan "varastoja". Olen ajatellut kokeilla jotain muita merkkejä, joten ehdotuksia otetaan vastaan, kiitos.

Maaleilla saa aikaan todella mullistavia muutoksia (hyvällä tavalla). Olen sen huomannut monen monta kertaa, kun maalarimestarit ovat tehneet taikoja kasvoilleni. Mutta silti en ole maalailusta itse innostunut. Minussa on varmasti jokin osa epäkunnossa.

Huulipunaa tai sävytettyä huulivoidetta käytän aina. Tiedän, että vaikuttavuus on sama, kuin laittaisi sisustustyynyn karmeaan purkukypsään asuntoon. Oudolla tavalla kaunista? Varmasti. Ei muuta kuin punaa huuliin ja keskisormea purku-uhalla.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Siniset hetket




Olipa kerran päivä, joka luuli olevansa vuorokausi. Se oli kiireinen ja tunsi itsensä riittämättömäksi. Tavoitteena oli ihanan päivän tekeminen ihmiselle. Aikataulu oli tiukka, koska se tuli hoitaa päivän mielestä, aamun jälkeen ennen iltaa ja yötä.
Päivä luuli, että ihmiset puhuivat hänestä, kun sanoivat, että "olipas taas paska päivä tai tämän päivän olisi voinut jättää väliin jne".
Joskus jotkut sanoivat, että "päivä oli ollut ihana", mutta päivä luuli sitä sarkasmiksi.
Kaikki puhuivat päivästä, eikä vuorokaudesta.
Päivä luuli olevansa yksin, vaikka todellisuudessa sillä oli koko tiimi käytettävissä.
Päivä uupui ja painui kohti iltaa. Ilta oli viisas ja lempeä. Se kietoi päivän turvalliseen siniseen harsoon. Ja kuiskutteli päivälle: "Tämä on meidän yhteinen tehtävä. Minä, sinä , aamu ja yö olemme vuorokausi-niminen tiimi. Ihmiset kutsuvat meitä usein sinun nimelläsi, mutta tarkoittavat meitä. Et ole yksin vastuussa ihanan päivän luomisessa. Me olemme yhdessä vastuussa. Ihminen ei halua tähän tiimiin kuulua, koska tehtävä on vaikea. Ja vastuu on liian suuri. Ihminen on delegoinut duunin meille. Joo joo tiedetään, ei olisi pitänyt ottaa tätä duunia vastaan, mutta näitäkin hommia on jonkun tehdä. Älä murehdi, yhdessä me selvitään. Nuku sinä rauhassa ja näe sinisiä unia".
Ja niin päivä painui siniseen iltaan. Se oli mielestään maailman ihanin päivä. Sen pituinen se.






                                             Siniset hetket kuvattu parvekelasien takaa

maanantai 25. tammikuuta 2016

Voimaherkku ylämäkeen



Elämä on välillä pelkkää ylämäkeä, ainakin se tuntuu siltä. Voimat hupenevat, hyydyt henkisesti ja fyysisesti. Ennen kuin ryntäät terapiaan, niin kokeile tätä helppoa voimaherkkua. Jos et jaksa tätä tehdä, pyydä ystävää tekemään. Ammattiauttajan luokse on varmaan aiheellista mennä, jos et jaksa, eikä ole ystävää. Tosin ammattilainenkaan ei tätä herkkua viitsi tehdä, sillä aika menee siihen, kun istutte ja pohditte, että miltä sinusta nyt tuntuu. Voit tietenkin vastata, että "paskalta tuntuu, mutta varmaan vähemmän paskalta, jos saisi voimaherkkua".  Voisitte yhdessä tehdä sitä molemmille ja jutella tehdessä ja nauttiessa. Terapiaa parhaimmillaan.

Aineet: Mustikkaa, vadelmaa ja banaania yhteesä 1,5 dl. Vanilliinisokeria 1 rkl. Kaakaojauhetta 1 tl. Maitoa 2 dl. Liivatelehti.
Voit käyttää ammuumaidon tilalla jotain feikkimaitoja soijasta, mantelista, kaurasta vai mitä näitä nyt on. Tosin tölkkimaitokin on feikkimaitoa.
Liivatelehden voi jättää pois, mutta jos käytät, niin muista: Ensin lehti runsaaseen kylmään veteen lillumaan noin 5 minuutiksi, sitten lehdestä vedet pois ja siirtyminen vähäiseen (1 rkl) kiehuvaan veteen. Älä enää keittele, vaan sekoittele huolella. Jäähtynyt neste lirutelleen ja sekoitellen muiden ainesten sekaan.
Aineet nautinta-astiaan (marjat kokonaisina, banaania pilkottuna), liivatelirut sekaan, jos niin haluat. Annos jääkaappiin joksikin aikaa. Nautitaan kylmänä.




lauantai 23. tammikuuta 2016

Ihon tarpeet










Kasvojen ihoa tarvitsee voidella, jottei se ala hankalaksi: Ärsyynny, kutise, ryppyile ja ryhdy kuivaksi. Se on myös vaihtelunhaluinen, kyllästyy nopeasti ja kapinoi huonona ihona. Loppupeleissä se pysyy kuitenkin tyytyväisenä pienellä vaivalla, kunhan oppii sen tarpeet tuntemaan.

Välillä se kaipaa kevyttä, toisinaan tuhdimpaa ja tulee päiviä, jolloin se ei kaipaa mitään. Ehkä vettä, mutta ei muuta.

Kuvissa tuotteet, joita olen käyttänyt kasvojeni ihon tarpeiden tyydyttämiseen. Esimerkkejä siitä, kun halvalla saa hyvää. Nämä ovat tehneet työnsä laadukkaasti vuoden ajan, joten kohta ne pääsevät hyvin ansaitulle lomalle. Hyville sijaisille olisi siis töitä tarjolla. Löytyyköhän?









Vesi (sisäisesti ja ulkoisesti), Leaderin Organic Coconut Oil (sisäisesti ja ulkoisesti), Nivea Creme, Nivea Soft, Cienin Q10 Day Cream

torstai 21. tammikuuta 2016

Viiniä, laulua ja sutinaa



Vanhustenhoito on otsikoissa. Liian vähän ruokaa ja henkilökuntaa ja liikaa paskaa ja makoilua.

Onko syynä kilpailutus, jossa halvin aina voittaa? Usein halvalla ei saa hyvää, poikkeuksiakin on. Kilpailun voittaja herää arkeen ja huomaa, että mitä oikein tuli luvattua ja mihin hintaan. Jos tarkoituksena on pysyä pinnan yläpuolella eikä hukkua, on tehtävä säästötoimenpiteitä. Henkilökuntamäärä, palkkaluokat ja tarvikemenot minimiin. Pikkuhiljaa työntekijöiden ja työnantajan välit kiristyvät. Omaiset ovat tyytymättömiä. Henkilökunta, joka voi huonosti, tekee vain minimin. Voisiko tilanteen kulku on tällainen?

Suomessa vanhuutta pidetään sairautena. Sairautta yritetään hoitaa lääkkeillä ja huomataan, että sairaus vain pahenee. Tarvitaan lisää lääkkeitä. Vaikka tosiasiassa tarvittaisiin viiniä, laulua ja sutinaa.

Entä jos vanhuutta ei yritettäisi hoitaa vaan annettaisiin apuja siiheen, että jokainen saisi elää, eikä vain odotella kuolemaa. Paitsi jos haluaisi vain odottaa kuolemaa. Nyt hyvänä hoitona pidetään sitä, että kaikki vanhukset nostetaan istumaan. Entä jos haluaisi makoilla loppuelämänsä. Tai jos on tottunut valvomaan yöt ja nukkumaan päivät? Pitääkö päivärytmi muuttaa, koska toisten mielestä päivisin pitää istuskella toisten seurassa.

Tuntevatko omaiset läheisensä hyvin? Tietävätkö he varmasti mitä vanhus haluaa tehdä ja millaista elämää elää. Vai luulevatko he vain tietävänsä? Pitäisikö sitä kirjoittaa itsestään vanhuusajan käyttöohjeet? Silloin ei kenenkään tarvitsisi arpoa, että mitä tuo omituinen mummo oikein haluaa. Mummo haluaa viiniä, laulua ja sutinaa.



tiistai 19. tammikuuta 2016

Katupartio on hyvä harrastus



Liity sinäkin katupartioon. Se on hyvä harrastus. Siitä on iloa ja hyötyä sinulle. Tässä muutama esimerkki:

- Saat liikuntaa

- Saat happea

- Nukkuu hyvin, kun on reippaillut ulkoilmassa

- Kotiseutu tulee partioidessa tutuksi

- Mukavaa yhdessäoloa

- Pääset eroon turhasta järjestä, sillä joukossa tyhmyys tiivistyy kivasti

- Luulet olevasi sankari

- Leikitte, että suojelette naisia

- Yhteinen mielipide, että vain te saatte kohdella naisia huonosti, eikä mitkään ulkomaan elävät

- Mukavaa, kun väkivaltaa voi käyttää näin jaloon tarkoitukseen

- Saa leikkiä ihmisten pelolla

- Ei tarvitse yksin uhota

- Voi leikkiä sotaa aikuisena

- Katupartiolaiset ovat kunnon kansalaisia ja veronmaksajia (omasta mielestään)

maanantai 18. tammikuuta 2016

Kasvojen pesu








Kasvojeni pesemiseen käytän tällä hetkellä Cliniquen kasvosaippuaa tai sitten vain pelkkää vettä. Kasvosaippuan huuhtelen pois aina ensin lämpimällä ja sitten kylmällä vedellä. Pelkän vesipesunkin (tai oikeastaan huuhtelu) vesi on lämmintä ja loppusilaus kylmällä vedellä.

Cliniquen kasvosaippua on erinomaista hinta-laatusuhteeltaan. Kasvosaippuaa ei tarvitse lotrata paljoa, pieni liraus riittää. Erittäin riittoisaa. Ja on myös simppeliä kasvojen puhdistamista, pikkulirulla kasvosaippuaa helläpesu ja huuhtelu.  Se hoitaa sille annetun tehtävän laadukkaasti. Se on hellävaraisen tehokas. Ei ärsytä eikä kuivata ihoa.  Ihoni voi hyvin.




                                 Clinique Liquid Facial Soap Mild-kasvosaippua

perjantai 15. tammikuuta 2016

Ihmisen välineellistäminen


Aikuiset miehet ahdistelevat seksuaalisesti tyttöjä ja nuoria naisia julkisilla paikoilla. Kun tällaista tapahtuu avoimen julkisesti, niin mitäköhän tapahtuu suljettujen ovien takana?

Aikuiset naiset yrittävät ostaa seksiä alaikäisiltä turvapaikanhakijoilta. Minkä kuvan he antavat naisista? Saavatko he tyydytystä tunteesta, kun luulevat olevansa ylempiarvoisia, koska voivat ostaa haluamiaan palveluja? Ja halvalla.

Kähmintää ja kourintaa. Vapaata riistaa. Ruumiinosia ilman sielua ja tunnetta. Ihminen on vain hyvä pylly tai tissit. Tyhjyyden tunne ei täyty enää materialla. Nyt sitä yritetään täyttää seksillä. Fantasialla vallasta.

Koskakohan huomataan, ettei tyhjyyden tunne täyttämällä täyty, tyhjyys vain kasvaa. Ja lopulta tyhjyyteen hukkuu rippeetkin toisen ihmisen arvostamisesta ja kunnioittamisesta.

torstai 14. tammikuuta 2016

Satva Hennalla hiukset punastuvat





Olen muutellut hiusteni väriä jo pitkään. Väriskaalaa on tullut kokeiltua rohkeasti laidasta laitaan ja siltä väliltäkin. Olen värjännyt omatoimisesti kotiväreillä sekä myös antanut kampaajille vapaat kädet värikokeiluihin.

Välillä puuduin ja kyllästyin jatkuviin värjäys sessioihin. Tuntui, että värit haalistuivat nopeasti, jotenkin kulahtivat pois. Ja taas piti värjätä. No piti ja piti, ei kukaan pakottanut. Sitten lopetin ja annoin hiuksilleni rauhan. Vähän siihen myös vaikutti ajatus värien mahdollisista myrkkypitoisuuksista.

Oma ujosti punertava hiustenväri uskaltui esille. Mutta sitten aloin kaipaamaan räväkkyyttä ujouteen. Muistelin hennakokeiluani aikojen alussa. Olin silloin väritulokseen tyytyväinen, mutta halusin päästä helpolla. Siis laiskimus. Noin vuosi sitten ryhdyin uudestaan hennailijaksi. Ehkä en ole enää niin laiska, sillä mielestäni hennaus on ihan vaivatonta. Hennaväri myös kestää hyvin ja jotenkin paranee vanhetessaan. Hiukseni ovat olleet hyväkuntoiset, eikä ole ollut mitään päänahan kutinoita, joita oli ainakin minulla värjäysten takia ennen.

Olen käyttänyt vain Satva Hennaa, mutta tarkoituksena on joskus kokeilla muitakin hennoja. Itse käytän Satva Hennaa näin:

Laitan kuppiin noin puolet pakkauksen jauheesta. Päälle kiehuvaa vettä varovasti sekoittaen. Lantraan vedellä sen verran, että seos on vellimäinen. Muutama tippa etikkaan velliä maustamaan. Noin 20 minuutin kuluttua pesen hiukset. Velli hiuksiin huolellisesti ja suihkulakki päähän. Yli tunnin ajan pitäisi velli päässä hengailla. Itse annan sen vaikuttaa puolitoista tuntia. Huuhtelu. Hiusten pesu shampoolla. Minulla ainakin hiukset ovat armottomana takkukasana, joten laitan lopuksi hoitoainetta. Ja lopputulokseen olen ollut aina enemmän kuin tyytyväinen.










keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Kasvot kertovat



Hyvin- ja pahoinvointi näkyy naamasta (laulun mukaan myös se, kun lakkaa saamasta).

Kropan kiristyksiin ja jumeihin auttaa usein venyttely ja hieronta. Sama pätee kasvoihin. Se tuo usein helpotusta myös päänsärkyihin.

Netistä löytyy hyviä kasvojumppa- ja hierontaohjeita. Kasvojumppa voi koitua haasteelliseksi, jos olet saanut yliannostuksen botoxia. Vaikutuksen laannuttua voit kasvojumppailla ja ehkä et koe tarvitsevasi seuraavia pistoksia.

 Jumppaa ja hiero kasvojasi päivittäin vähintään 10 minuutin ajan. Jos intoa riittää, hieroskele samalla myös päänahkaasi ja niskat. Rentouttavin vaikutus tietysti tulisi, jos joku toinen hieroisi sinua. Mutta jos et saa ketään ylipuhuttua hieromaan, niin tee se itse-henkilö tekee sen itse.

 Huomaat kenties, että ilmeesi kohenee, iho silenee ja kirkastuu. Olemuksesi on rennomman ja levänneemmän oloinen. Parhaassa tapauksessa näytät siltä, että olet viettänyt parhaan loman ikinä.





                           He jättivät jumpat ja hieronnat väliin.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Kauneusblogi




Olet päättänyt lopettaa. Lopettaa turhat jaaritukset elämästä. Kuka jaksaa innostua, kun oksentelen hörhöajatuksiani tähän blogiin? Tästä lähtien aivopieruni aiheuttajana on kauneus. Ainakin yhden postauksen ajan. Sitten varmaan jatkan taas hörhöilyä.

Minun mielestäni ulkokuoren hoitaminen on yksinkertaista. Siitä voi halutessaan tehdä monimutkaista. Itse olen halunnut pitää sen yksinkertaisena. Myönnettäköön, että aikoinaan eksyin purnukkaviidakkoon. Hoidin nahkaani ja hiuksiani innokkaasti ylikuntoon. Olin kierteessä, jossa hoidin edellisen tuotteen haittavaikutuksia seuraavalla tuotteella. Aikani läträsin, kunnes tajusin lopettaa älyttömyyden. Aikaa se vei ennen kuin iho ja hiukset uskoivat, että olen lopettanut niiden ylihoitamisen.

Nykyisin ulkokuoren hoitaminen on siis yksinkertaista. Mutta silti iho ja hiukset voivat paremmin kuin koskaan. Hiuksiani hoidan pesemällä ne kaksi kertaa viikossa. Ennen pesin vähintään joka toinen päivä, mutta pidensin pesuväliä pikkuhiljaa ja nykyisin hiuksia tarvitsee pestä vain kahdesti viikossa. Olen huomannut, että jos hiuksia pesee usein, ne myös rasvoittuvat nopeammin ja päänahka alkaa kutista ym. Minulle sopii tämä pesuväli. Hiusteni väriä syvennän hennalla noin neljä kertaa vuodessa.

Ihoani pesen saippualla, nyt käytössä on marseille-saippua. Ihoani en kuuraa turhaan, en siis peseydy, jos en ole likainen ja hikoillut. Hikitreenin jäljet vesi huuhtoo hiet pois ja saippuaa voi sipaista haisukohtiin. Turha itsensä peseminen vain kuivattaa ja huonontaa muutenkin ihon kuntoa. Jos iho kaipaa rasvausta, käytän tällä hetkellä kookosöljyä ja välillä jotain niveaa.

Meikkaamiseni on hyvin vähäistä, miltei olematonta. Huuliini laitan huulipunaa tai sitten vain punasävyistä huulirasvaa. Joskus saatan sipaista naamalle jotain kirjainrasvaa, bb- tai cc-voidetta vai mitä ne nyt olivat ja pikkupöllähdyksen puuteria.

Ulkokuoren huoltotoimenpiteet ovat helppoja ja yksinkertaista. Tiedetään, että liiallinen treenaaminen vie kropan ylikuntoon eli tekee pahaa kropalle. Saman asian tekee ulkokuoren ylihoitaminen. Ulkokuori kaipaa omaa rauhaa, annetaan sitä sille. Sillä välillä voi vaikka huoltaa aivojaan miettimällä elämän outouksia.

torstai 7. tammikuuta 2016

Arvosta ennen menetystä


Terveyttä, hyvinvointia, toimeentuloa ja ihmissuhteita saattaa pitää itsestäänselvyyksinä. Ajattelee, että nämä ovat asioita, joista on turha tehdä mitään numeroa. Nämähän on ihan normielämään kuuluvia juttuja. Ei niiden takia kumarrella, niiailla, taputeta eikä hurrata suurta riemua hihkuen. Nämä asiat eivät kaipaa arvostusta, sillä ne ovat itsestäänselvyyksiä, jotka pysyvät muuttumattomina mukanamme aina. Vai pysyvätkö?

Olen yleensä terve, mutta sairastuinpa minäkin. En mitenkään hirveän vakavasti ja parannuin melko nopeasti. Olin kuitenkin niin sairas, että muutaman metrin matkan jälkeen tuntui samalta, kuin olisin juossut maratonin. Pahoinvointi vei ruokahalut. Kivut veivät unet. Siinä ehti miettiä, että jospa ei parantuisi ja tästä olotilasta tulisi pysyväistä. Elämä olisi yritystä tehdä siitä siedettävää, edes hetkittäin. Mikä silloin olisi itsestään selvää?

Sairaus kyllästyi minun seuraani ja alkoi pikkuhiljaa tehdä minulle ohareita. Niistä ohareista en ollut pahoillani. Silti mietin, että jos se vain tekee minulle kiusaa ja lyöttäytyy taas kylkeeni. Mutta minua onnisti, se jätti minut, ainakin toistaiseksi.

Tämäkään suhde ei ollut turha. Se opetti arvostamaan asioita. Elämässä ei ole mitään itsestäänselvyyksiä.