tiistai 27. kesäkuuta 2017

torstai 22. kesäkuuta 2017

Juhannus tulee. Oletko valmis?





Juhannuksella on valtavat taikavoimat. Se saa ihmiset hakeutumaan luonnon helmaan, virvoittavien vetten äärelle.

Ne ihmiset, joita ei saisi muuten kirveelläkään pois kaupungin sykkeestä, lähtevät näin kerran vuodessa, kuin noiduttuina, pois asfalttien syleilystä.

Autot pakataan täyteen grillattavaa ja alkoholia. Syömällä ja juomalla itsensä tajuttomuustilaan, on pieni mahdollisuus tuntea kuuluvansa luontoon. Tai oikeammin kyetä olemaan luonnossa kaksi päivää.

Hiljaisuuden voi kätevästi hoidella häiritsemästä, esimerkiksi itse tuottamalla mölyääniä ja laittamalla musakoneen nupit kaakkoon.

Tarpeeksi kun on päihtynyt, niin tulee tarve ottaa myös vesistö haltuun. Sitä tuntee olevansa huippu-uimari ja veneen kapteeni.

Onhan se hienoa, että tässä muuttuvassa maailmassa, on jotain pysyvää. Juhannus ja hälytystehtävät. Uutisaiheetkin koostuvat lähinnä hukkumistilastoista.

Toivottavasti tänä vuonna uskalletaan kohdata luonto vähemmän päihtyneenä. Tai sitten vain skipataan juhannus.




keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Yrittänyttä ei laiteta







Yrittänyttä ei laiteta.
Siinä on sananlasku, joka tarkoittaa aivan muuta, kuin voisi olettaa.
Ei laiteta mihin?
Heidänkö joukkoonsa, jotka eivät viitsi edes yrittää?
Jos heidät silti johonkin pitäisi laittaa, niin he pääsisivät suoraan hakematta "Yritys hyvä kymmenen" - valioliigaan.
Yrittänyttä ei laiteta, tarkoittaa ilmeisesti sitä, että aina kannattaa yrittää.
Onko sananlaskujen tarkoitus olla moniselitteisiä? Sellaisia, että ne voi ymmärtää monella tavalla tai sitten olla ymmärtämättä.
Ehkä jotkut sananlaskut ovat syntyneet vahvassa päihtymystilassa? Keksitty omasta mielestä suuria viisauksia ja saatu oikeat ihmiset levittämään näitä sananlaskuja mahdollisimman monelle. Ollut vähän työläämpää hommaa silloin, kun ei ollut internettiä hommaa hoitamassa.
Nykyisin sanonta olisi vain kuivasti, että yrittäminen kannattaa. Vai sopiiko se vain paremmin kokoomukselle tai sitten Me yrittäjien vuosikokoukseen mustaksi huumoriksi, kun aiheena on "Konkurssit ja minä".

Yritin tässä pikkupostauksen raapustaa ja samalla aavistan monien miettivän, että miksi ihmeessä tuo ihminen tuollaisia rustaa. Salaa toivon, että joukossa on yksi, joka sanoo ääneen: yrittänyttä ei laiteta.




tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi avautuu




Suunnitelmat kariutuvat.

Unelmat leijuvat takaisin pilvilinnoihin.

Teet töitä jaksamisen äärirajoilla siihen pisteeseen, kunnes huomaat, että ponnistelit turhaan.

Sinut jätetään.

Saat potkut.

Mikään ei tunnu onnistuvan. Koet olevasi umpikujassa.

Silloin tulee empaattinen (kliseepaattinen) ihminen ja sanoo: Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi avautuu.

Joo tiedetään, noin sanova ihminen tarkoittaa vain hyvää. Hän haluaa ettet hukkuisi upottavaan suohon. Etkä menettäisi uskoasi huomiseen.

Avautuuko se toinen ovi ihan automaattisesti? Itse ei tarvitse jaksaa tehdä mitään? Entä mitä sen oven takana on? Jotain sellaistako, mihin on vain tyytyminen, kun muut ovet ovat säpissä? Varsinkin se ovi mihin avaimesi ei sopinut ja yritit vielä epätoivoisesti tiirikoida sitä auki.

Nyt sitten pitäisi olla iloinen, kun joku ovi sentään aukeaa.

Olla tyytyväinen siihen mitä on.

Vai löytääkö uusia unelmia?

Tai jäädä kyttäämään, jos voi livahtaa ovesta toisen siivellä. Tosin odotellessa voi kulua koko elämä.

Mutta lohduttaako tuollaiset sanonnat? Olisiko parempi olla hiljaa ja läsnä, kuin olla sanonta-automaatti?




sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Zombie - sarja





iZombie (Netflix) on sarja, jossa Liv Moore (Rose Mclver) on muuttunut zombiksi. Hän työskentelee ruumishuoneella, jossa työsuhde-etuna voi syödä aivoja. Aivoja syötyään saa erikoisen kyvyn rikosten ratkaisemiseen.

Katselin sarjaa kuvissa olevan koiran kanssa. Tykkäsimme molemmat ja suosittelemme sitä kaikille, myös niille, joita ei zombiet kiinnosta. Tämä koira sopisi ainakin ulkonäkönsä puolesta Liv Moorelle sarjaan lemmikiksi.




maanantai 5. kesäkuuta 2017

Ristiriitaisia tunteita



Maailman tilanne herättää ristiriitaisia tunteita.

Terrorismi. Se on tullut lähemmäksi. Sitä ei vain tapahdu jossain kaukana meistä.

Pelko on tullut elämäämme. Uskaltaako osallistua massatapahtumiin? Vai pitäisikö viettää loppuelämänsä kellarissa? Onko sellainen elämä sitten elämisen arvoista?

Terroristit nauttivat siitä, kun saavat teoilleen julkisuutta. Pelon lietsominen lisää heidän vallantunnettaan. Uutisointi levittää tietoa tapahtumista nopeasti. Entä jos tapahtumista uutisoitaisiin vain pienesti. Osoitettaisiin, että he eivät saavuta mitään näillä järjettömillä väkivallan teoillaan.

Elämässä on asioita joihin voi vaikuttaa. Ja sitten on asioita, joille ei voi tehdä mitään. Jos joku aivopesty kusipää aikoo ajaa rekalla väkijoukkoon tai räjäyttää itsensä ja tehdä järjetöntä tuhoa ja tappaa ihmisiä, en pysty häntä estämään. Ehkä minun on siis turha pelätä ja murehtia tällaisia asioita. Vai olenko silloin vain ihminen, joka sulkee silmänsä tosielämältä ja haluaa elää kuplassa?

Herättää ristiriitaisia tunteita. En löydä vastauksia. Katson tätä hetkeä. Yritän nauttia maisemasta.  Elän kaupungissa, jossa luonto on lähellä. Tässä kuvia yhden tien vierestä.