torstai 31. joulukuuta 2015

Lupaus




Vuosi vaihtuu kohta.

Lupaukset uudelle vuodelle tai oikeastaan itselle. Mitähän sitä lupailisi?

Jospa lupaisi sellaista, että pelkkä ajatus toisi otsalle kylmän hien.

Lupaisi lopettaa pelkäämästä elämää.

Joku on sanonut, että pelottavan asian kohtaaminen vähentää pelkoa.

Jos kohtaisi sillai hitaasti, taukoja pitäen.

Tammikuussa vilkuilisi ujosti elämää.

Helmikuussa loisi katsekontaktin.

Maaliskuussa kättelisi.

Huhtikuussa halaisi.

Toukokuussa olisimme tosiystävät.

Kesäkuusta lähtien, Pellen sanoin, moottoritie olisi kuuma.

Jos on kauan pelännyt, ei se lähde meistä pois raketin lailla. Varsinkin jos kantaa mukanaan sukupolvien raskasta pelkoa. Mutta seuraava sukupolvi ei joudu sinun pelkoasi kantamaan.

Lupaus. Ei pelätä elämää.
(Mitähän sitä tuli taas luvattua...)

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Alkaako elämä huomenna




Elä hetkessä, elä täysillä. Täysillä ei tarkoita vain nopeutta, vaan se voi olla myös hitautta.

Unohda eilinen. Älä mieti huomista.

Keskity siihen mitä teet nyt, tällä hetkellä.

Unohdetaan, ei suunnitella. Ollaan vain niin kuin ei olisi ollut eilistä, eikä tulisi huomista.

Kuulostaako vastuuttomalta tavalta elää? Miten noin voi elää, paitsi jos asiat pyörivät vain oman navan ympärillä, kysyy marttyyri.

Eiliseen et pysty enää vaikuttamaan ja vaikka kuinka suunnittelet, niin mitä voit tehdä huomiselle.

On helppoa syyttää eilistä siitä, että tänään menee paskasti. Eilisen vuoksi ei tänään riitä voimia tehdä mitään sen eteen, että asiat olisivat paremmin. Mutta huomenna kaikki on varmaan toisin. Huomenna jaksaa tehdä jotain, jotta ei tuntuisi siltä, että on jotenkin muukalainen elämässään.

Tänään ei vielä voi tehdä mitään, sillä eilinen kalvaa vieläkin ja onhan päivä vielä huomennakin. Elämä alkaa huomenna. Vai alkaako sama alusta? Tuleeko huominen, tietääkö kukaan?




tiistai 29. joulukuuta 2015

Lemmy


Lemmy

Kun käytit konetta, käytit sitä täysillä koko ajan.

Moottori jylisi kovaa ja ylikierroksilla.

Välillä kuulosti siltä, että pakoputkiston äänenvaimennin olisi hajoamassa, mutta se oli vain hämäystä, sillä se ääni merkitsi turbojen käynnistymistä.

Jokainen moottori hyytyy jossain vaiheessa. Ensin se käynnistyy yskähdellen ja sitten sammuu kokonaan.

Tämä moottori sai käyttää kaikkia tehojaan. Se sai näyttää voimansa ja energiansa. Tämä oli energiaa, joka tarttui.  Siitä riitti jaettavaksi heille, jotka kaipasivat voimia jaksaakseen.

Moottori kiittää, kun sai elää täysillä, ilman turhia karstoja.


sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Sankaritarinat



Miten meni joulu omasta mielestäsi? Olitko rauhallinen vai rauhaton? Itse olin sekä että.

Eräänä jouluna kauan sitten alkoi erään sankarin tarina. Näin meille ainakin uskotellaan. Hänestä on tehty kirjoja, näytelmiä ja elokuvia. Taiteilijat ja arkkitehdit ovat saaneet hänestä inspiraatioita. Hän on monelle se ainoa oikea sankari, ihmiskunnan pelastaja.

Maailma on täynnä kertomuksia sankareista. Sankaritarinat ovat suosittuja. Ne innoittavat, luovat uskoa ja toivoa tänä epävarmana aikana. Minulla jäi varmaan joulusta sankaruusvaihde päälle, sillä olen uppoutunut sankaritarinoihin by Marvel.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulu on juhlista julmin



Jouluna yksinäinen on yksin yksinäinen.

Jouluna köyhä häpeää köyhyyttään.

Joulu ei tule luoksesi, jos kotisi ei ole puunattu lattiasta kattoon, komeroita unohtamatta.

Joulu suuttuu, jos et rakenna valtavaa uhrialttaria lahjoista. Osta siis mahdollisimman paljon lahjoja, sillä et halua kokea joulun kostoa.

Syö ja juo niin kauan, että oksennat. Joulu on silloin sinuun tyytyväinen.

Joulu on ainoa aika vuodesta, kun kiireinen ihminen saa luvan rauhoittua. Rauhoitu siis vaikka väkisin. Jos koet, ettet pysty rauhoittumaan, niin syö ja juo itsesi tajuttomaksi. Jotkut ovat niin rauhattomia, etteivät kykene rauhoittumaan muualla kuin putkassa.

Joulun jälkeen lapset vertailevat lahjojaan ja aikuiset joulurituaalejaan. Köyhä voi lohduttautua sillä, että pieni on kaunista ja vähemmän on enemmän. Tärkeintähän on yhdessäolo. Mutta miten lohduttautuu köyhä yksinäinen? Ehkä sillä, että joulu on vain kerran vuodessa.



Hyvää joulua!











tiistai 15. joulukuuta 2015

Käsijarru päällä




Olen ollut pienellä tauolla.

Elänyt elämääni käsijarru päällä ja ihmetellut miksi eteneminen on niin raskasta.

Olen suunnitellut tulevaa.

Teen tämän ja tuon sitten, kun aika ja olosuhteet ovat oikeat.

Joku voisi sanoa, että olen tehnyt suunnitelmia unelmien toteutumiseksi.

He ovat valitettavasti väärässä.

Olen vain pelkuruudessani sitkutellut ja mutkutellut.






lauantai 5. joulukuuta 2015

Itsenäisyyden juhlapukukierros



Huomenna esitetään uusin versio näytelmästä Linnan juhlat. Tämän näytelmän käsikirjoitus rakentuu pääosin kolmesta teemasta: juhlapukukierros, tanssi ja ruoka (booli). Juhlapukukierrokseen näyttelijät ja kriitikot paneutuvat eniten. Oikeastaan kyseinen kierros on kiinnostavinta koko näytelmässä. Se vie suurimman huomion. Ehkä kyseessä onkin muotigaala.

Muutama näyttelijä on kieltäytynyt tarjotuista rooleista. Eräs kieltäytyjä kertoo, ettei halua henkarin roolia. Tätä roolia hänelle tarjotaan silti vuodesta toiseen. Ohjaajan mielestä hän olisi ilmeisesti loistava henkari.

Osa kansasta ihmettelee (pöyristelee) sitä, että jotkut kehtaavat kieltäytyä rooleista. Moni kertoo, että olisi suuri kunnia, jos saisi edes pikkuriikkisen roolin tästä loisteliaasta näytelmästä.

Itsenäisyyspäivänä juhlitaan itsenäisyyttä ja vapautta. Eikö tämä merkitse sitä, että voimme itsenäisesti ja vapaasti päättää mitä rooleja otamme vastaan.



perjantai 4. joulukuuta 2015

Päivän oksennus


Tämänlaatuista oksennusta tuli tänään:

Tunnen oloni luottavaiseksi ja turvalliseksi. Suomea johtaa valioliiga. Kovasti kehuivat ennen peliä olevansa maalitykkejä, mutta hyytyivät pelin aikana. Mutta silti haluavat vielä ryömiä pallon perässä, nämä urheat kolme muskettisoturiamme: Laskutaidoton valtiovarainministeri, päätöksentekotaidoton pääministeri ja periaatteensa ulosheittänyt ulkoministeri. Annetaan heidän yrittää, sillä tärkeintä ei ole voitto vaan reilu peli. Ja reilu peli on heille luontaista.

Sinä suomityttö, päällystä nahkasi vaatteilla, mieluiten ylisuurilla. Kun olet muiden ihmisten seurassa, vältä katsekontaktia. Sen pitäisi olla sinulle luontaista, sillä me suomalaiset näytämme yleensä siltä, että maaperässä on jotain kiinnostavaa katseltavaa. Emme tietenkään näytä innostuneelta, mutta katsomme alaspäin intensiivisesti. Älä missään nimessä puhu, naura tai hymyile. Jos erehdyt hymyilemään ja samalla olet katsekontaktissa toisen ihmisen kanssa, on se selkeä viesti siitä, että olet reviiritöntä aluetta. Joku saattaa siis tulkita viestin näin. Hän olettaa, että sinua saa vapaasti suudella ja kähmiä. Suomipoikaa voit rauhassa katsoa silmiin ja hymyillä. Suomipoika ei tulkitse sinua väärin edes kaatokännissä. Suomaiset miehet ovat maailman lempeimpiä. Muiden maiden miehet ovat pahoja.
Kiellettyjen listalla on siis paljas nahka, puhuminen, katsekontakti, hymy ja nauraminen. Mutta muuten voit olla oma itsesi.



torstai 3. joulukuuta 2015

Odottavan aika



Mitä Sinä odotat elämältä?

Kuinka kauan ajattelit vain odottaa?

Toivottavasti odottavan aika ei lopu kesken.








tiistai 1. joulukuuta 2015

Valoa kohti



Tämä on fiktiivinen kohtaaminen kadulla sattumalta. Kyseessä kaverit, jotka ovat nähneet toisensa viimeksi vuosi sitten.

- Hei! Kiva nähdä sua. Mitä sulle kuuluu? (räplää puhelintaan)

- Hei! Joo, kiva nähdä. Paskaa kuuluu. Entäs sulle?

- Mulle kuuluu pelkkää hyvää. Töitä pirusti. Sivuhommana aloitin life coach - kusetuksen. Ja sulla menee siis hyvin? (räpläys jatkuu)

- No en nyt sanois, että hyvin. Työttömäksi jäin vuosi sitten. Asutaan hometalossa. Varmaan kohta tulee avioero. Tänään kuulin, että syöpä on levinnyt. Ei ole hoidoista ollut hyötyä. Paitsi, että läskit on lähtenyt, kun olen oksentanut kaiken minkä oon syönyt. Ei ole siis mitkään hurraa - fiilikset.

- (keskeyttää hetkeksi räpläyksen). Toihan on helvetin hyvä uutinen, sillä läskit on törkeen rumia, yäk. Nyt hei oikeaa asennetta kehiin! Mietit vain, että mikä on sun tavoite ja meet sitä kohti. Makso mitä makso. (räpläys jatkuu)

- Ei tässä oikein jaksa tavoitteita miettiä, kun juuri kuuli noi syöpäuutiset. Haluaisi vain antaa periksi.

- Sä mitään periksi anna. Ei tästä elämästä selviä hengissä, jos aina antaa periksi. Hei, sä tuut mun firman valmennukseen. Ensi viikonloppuna on kurssi juuri tuollaisille luusereille, jotka ei jaksa painaa duunia täysillä. Vetoaa johonkin sairauksiin ja masennuksiin, vaikka ovat vain laiskoja. Tule sinne, laitetaan sun elämä uuteen nousuun. Saat kaverihintaan 8000,-.  Sovittu. Maksa viimeistään huomenna. Takaan, että siellä joku jaksaa kuunnella myös noita sun tappiotarinoitasi. Mutta nyt mun pitää mennä. Sivuhomma muuttuu kohta päähommaksi, koska teitä elämässä mokailijoita riittää. Valoa kohti vain! (poistuu räpläten)

- Niin, valoa kohti tässä mennään...

Tämä oli fiktiivinen tarina siitä, kun life coachi tulee ja imaisee sinusta viimeisetkin energiat pois. Samalla tämä sisälsi lupauksen siitä, että menet kohti valoa (kuolema?) valmennuksen avulla. Mutta se maksaa. Kaikkihan elämässä maksaa. Ehkä jos maksat tarpeeksi, joku kuuntelee sinua räpläämättä. Maksullinen kuuntelija.