lauantai 28. tammikuuta 2017

Käyttökatkoisena katvealueen ulkopuolella






Tänään on päivä, jolloin haluaisin kadota.
Kadota itseltäni ja koko maailmalta.
Päästää irti.
Unohtaa vastuut ja velvoitteet.
Kääriytyä turvalliseen huopaan.
Laittaa ovi lukkoon.
Puhelin kiinni.
Nukkua kun nukuttaa.
Syödä kun nälättää.
Vain olla. Tai tehdä jotain ilman hyötytarkoitusta.
Käyttökatkoisena katvealueen ulkopuolella.
Ilman syyllisyttä ja häpeää.
Ei turhia selittelyitä.
Välillä on hyvä pitää taukoa.
Hidastaa.
Huomata, että mitään pahaa ei tapahdu tauon aikana.
Minua ei unohdeta.
Minä en unohda.
Tauosta tulee ystävä.
Ystävä, jota haluaa tavata säännöllisin väliajoin.









lauantai 21. tammikuuta 2017

Eksyneenä miesten osastolla





Tarvitsin kengät. Tukevat. Tarpeeksi tilavat, jotta niihin mahtuu kunnon pohjalliset ja paksut villasukat. Kengät, jotka eivät pelästy rankkojakaan sääolosuhteita. Kaupassa katselin ja kokeilin kaikessa rauhassa miesten kenkiä. Rauhassa siihen asti kunnes palvelualtis myyjä tuli paikalle.

"Tarvitsetko apua?
"Ei kiitos"
"Etsitkö kenkiä miehellesi vai pojallesi?"
"Eikun ihan itselleni"
"Voi kuule, nämä ovat miehille tarkoitettuja kenkiä. Naisten kengät ovat tuolla suunnassa"
"Joo-o tiedän kyllä. Kävin jo siellä, enkä löytänyt sopivia"
"Varmasti sieltä löytyy sopivat. Minä tulen opastamaan, niin ei tarvitse ihan miesten kenkiä itselleen valita"
"Kiitos vaan. Ei mua miesten kenkät haittaa. Nytkin on jalassa sellaiset"
"Miesten kengät suunnitellaan miesten käytettäviksi"
"Ei mun jalat varmaan tiedä sellaisesta mitään. Tai sitten ne ei välitä pätkääkään asiasta. Ne vaan nauttii siitä, kun kengät on hyvät niille"

Myyjä poistui paikalta.

Tällaista siis tapahtuu vielä nykyaikana. Toivottavasti ei silti usein. Olen aiemminkin ostanut itselleni mm. miesten kenkiä, mutta olen ollut ilmeiseti niin salaman nopea, ettei myyjä ole ehtinyt paikalle opastamaan muka eksynyt oikeaan osoitteeseen.

Miksi muuten on erikseen miesten- ja naisten kenkiä (ja muitakin tuotteita)? Miksei niitä voitaisi laittaa esille koon mukaan?


sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Kuva-arvoitus



Mitä taivaalta sataa? Vai sataako mitään?

Keksitkö vastauksen?





maanantai 2. tammikuuta 2017

Rohkeasti tulpat korvissa






Työskentelen pääsääntöisesti yöaikaan ja nukun päivällä. Suurin osa ihmisistä on hereillä päivällä ja siitä syntyy tietenkin elämisen ääniä. Ne äänet häiritsivät unenlaatuani. Tietenkin tiesin, että on olemassa korvatulppia, mutta olin varma, etten pystyisi niitä käyttämään. Uskoin, että ne tuntuisivat ikäviltä korvissa. Pelkäsin myös, että ne saattaisivat mennä niin syvälle, etten saisi niitä kotikonstein pois jostain pääni sisältä. En ollut kuullut, enkä nähnut mitään kauhutarinoita korvatulpista, mutta silti uskoin ennakkoluuloihini vahvasti. Kunnes eräänä päivänä sain tarpeekseni väsymyksestä, joka johtui katkounestani. Ostin korvatulppia. Aluksi korvani kutisivat ja ulkopuolisten äänten vaimeneminen tuntui oudolta. Mutta en antanut periksi ja totuttelin käyttämään tulppia. Kutina lakkasi ja äänettömyysmaailma tuli tutuksi. Ja mikä parasta, unenlaatuni parani huomattavasti.

Tietämättömyys, pelko ja ennakkoluulot. Niihinhän usein perustuvat ihmisten asenteet, totuus ja faktat.
Nyt oli kyse vain ennakkoluulostani korvatulppia kohtaan. En siis aiheuttanut sillä mitään kärsimystä (paitsi vähän itselleni) tai mielipahaa. Mutta entä kun tietämättämyys/pelko/ennakkoluulot ohjaavat käsitystämme toista ihmistä ja hänen elämäänsä kohtaan. Se voi olla alku vyyhdille, joka paisuu hallitsemattomiin mittasuhteisiin. Aiheuttaen sotia ja muita kauheuksia. Löytyykö meistä rohkeutta ennakkoluulottomaan kohtaamiseen?