torstai 30. maaliskuuta 2017

Oma haju tuoksuu



Monesti sitä ei aisti, että miltä sitä itse haisee. Toisten hajut kylläkin. Jotkut haisevat liikaa hajusteille, lialle, alkoholille, tupakalle, kuselle ja paskalle. Jotkut ihmiset eivät levitä ympärilleen ainakaan ärsyttäviä hajuja tai sitten tuoksuvat aivan miellettömän hyvälle. Itse haluaisin kuulua niihin hajuttomiin tai sitten kevyesti hyvälle tuoksuviin.
Kotipäivinä en laita yleensä mitään hajutonta tai hajusteellista itseeni. Kainalotkit saavat olla ilman roll-onia, vaikka kävisin kaupassa tai juoksentelisin ulkona. Vaikka hikoan, en yleensä silti ala heti haista. Tai sitten haisen, mutta tämä on niitä juttuja, että oma paska/pieru on hajutonta tai tuoksuu ruusulta.
Välillä minulla on tosin jaksoja, kun haluan tuoksua jokaisena päivänä muulta kuin itseltäni. Silloin pyöräytän tai suihkautan itseeni edullisia, mutta ihania tuoksuja. Nämä tuoksut ovat kevyitä, eivätkä siis (jos et lotraa)
tuki lähipiirin röörejä.










maanantai 27. maaliskuuta 2017

Pilvee











Pumpulia

Hattaraa

Untuvaa

Pehmeyttä

Puhdasta valkopyykkiä

Ajelehtivia ajatuksia

Upottavia unelmia

Haihtuvia haaveita

Unta

Niin lähellä, mutta kaukana

Pilvilinnat

Poutapäiviä

Nämä tulivat heti minulle mieleen pilvikuvista. Entä sinulle?



torstai 23. maaliskuuta 2017

Turhamaiset kuvat?


Olette pyytäneet, että laittaisin tänne blogiin kuvia itsestäni. Tein työtä käskettyä ja tässä niitä sitten on muutama. Aiemminkin on blogissani vilahtanut kuvia minusta. Otin kuvat puhelimella (kuten aina) ja aikaa meni muutama minuutti. Olo oli koko ajan ristiriitainen, sillä toisaalta pidän omakuvien viljelyä jotenkin turhamaisena puuhana. Tein sen nyt, mutta en aio ottaa tätä tavaksi.












Juustokakku










Jos rupesi tekemään mieli juustokakkua, niin ohjeen löydät postauksestani 18.10.2016 Juustokakkuset. Tee vain kakkusten sijaan kakku.




maanantai 20. maaliskuuta 2017

Yhtenä päivänä (pilkillä)





Yhtenä päivänä minua vaivasi tunne, että olen unohtanut jotain. Mietin ja välillä mietin muuta, sillä unohdin, että minunhan piti miettiä unohtamaani asiaa. Miten ihmeessä voi miettiä asiaa, jonka on unohtanut? En tiedä, mutta yritin silti. Kunnes keksin, että en ole käynyt tänä vuona kertaakaan pilkillä. Voisiko se olla unohtamani asia? Ei voi tietää, mutta pilkkiminen saisi unohtamaan, että olen unohtanut jotain. Pilkkiessä pääkoppa lepää ja turha aivometeli laantuu.

Päivä oli kuin luotu ulkoilemiseen. Aurinko näytti valovoimaisuutensa. Kalpeat kasvot saisivat väriä. Ympäröivä kaunis ja hiljainen luonto hoitaisi mieltä. Vain lintujen, erityisesti joutsenten laulelu rikkoi (hyvällä tavalla) hiljaisuuden. Joutsenet myös järjestivät oikein lentonäytöksen. Siitä ei ole minulla kuvaa, sillä keskityin niin kovasti ihailemaan niiden kauneutta. Mutta onneksi live-näytöksiä on nyt joka päivä, menkää siis ihmeessä ihailemaan.

Ai sainko saalista? Se ei ollut pääasia (näin uskottelen itselleni). Saalis oli sinttiosaston kaloja, jotka eivät halunneet tulla kuvatuiksi. Kunnon bloggaajana kunnioitin heidän toivettaan.
















torstai 16. maaliskuuta 2017

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Näin tänään


Heräsin varhain. Ei olisi tarvinnut. Ei sovittuja eikä sopimattomia menoja. Yöllä näin hyvin omituisia unia. Varmaan täysikuu käsikirjoitti ja ohjasi ne. En kerro niistä, sillä joku voisi haluta tulkita niitä ja tulos voisi olla liian karmivaa.
Olin yksin kotona. Vaihteeksi ihan mukavaa.
Menin vessaan pisulle ja pesulle. Tosin pesu oli vain kaksi kourallista kylmää vettä kasvoille ja nopea harjaus hampaille. En muuten ymmärrä, että miksi tarvitsisi mennä jokaisena aamuna suihkuun itseään kuuraamaan, jos on vain nukkunut. Likastuuko sitä ihminen nukkuessaan (likaisista unistako)? Olen nähnyt ja kuullut, että monien aamurutiineihin kuuluu suihkuttelu. Ainakin elokuvissa ja sarjoissa. Ja varmaan kaikki putipuhtaat ihmiset.
Aamupalaksi iso kuppi kahvia ja ruisleipä, jonka peittelin avokadolla ja juustolla. Tuplarasvaus siis, ei varmaan olisi ollut tarpeellista. Mutta menee sitten liukkaasti kohti ulostuloa.
Luin lehdet koneelta ja pelailin myös hetken.
Sitten lähdin kauppaan. Oli tarvetta ostaa hedelmiä, vihanneksia ja rahkaa. Tietenkin kaikkea muutakin, mutta jätän ne mainitsematta, jotta annan itsestäni edes hieman terveen ihmisen vaikutelman. Matkalla kauppaan jahtaan palloillani lisää hahmoja armeijaani. Minulla on kolmenlaisia palloja: normi, great ja ultra. Olenko joku terveysnamutäti, sillä käytän houkuttimena marjoja ja hedelmiä? Pallottelu jaksaa kiinnostaa vain hetken, joten siirrän huomioni ympäristöön. On ihana ilma ja siksi päätän hieman kävellä ennen kauppaan menoa.
Tulin kotiin. Tein jonkinlaista pataa riisistä, soijarouheesta, paprikasta ja sipulista. Ihan hyvää tuli. Muutenkin olen sellainen, että miltei kaikki ruoka kelpaa minulle. Ehkä se johtuu siitä, että kunnioittaa sitä, että on siinä asemassa, jotta voi syödä halutessaan monipuolisesti joka päivä. Se ei ole nimittäin itsestäänselvyys kaikille. Muistakaa se, te kaikki, jotka nirsoilette ihan kaikesta.
Syödessäni katselin elokuvan Suuri Puhallus (Netflix). Syödessä ei kuulemma saisi tuijotella ruutua, vaan pitäisi keskittyä syömiseen ja jos ruokailee muiden kanssa, niin heitäkin voi vähän vilkuilla ja kenties sanoa muutaman kaskun. Kuka näitä sääntöjä keksii (tai ainakaan noudattaa)? Yleensä en ole sitä mieltä, että kaikki säännöt ovat luotu rikottaviksi, mutta tämän säännön rikon miltei joka päivä. Ulkosalla, esim. notskilla ollessa keskityn ruokaan ja ympäröivään luontoon. Silloin ei kaipaile muita virikkeitä. Elokuva oli ihan katsottava, sillä katsoin sen loppuun.
Näin tänään. Nyt kirjoitan tätä jonkinasteista tajunnanvirtaa. Päivää on vielä paljon jäljellä. Silloin teenkin kaikkea todella kiinnostavaa ja kadehdittavaa. Just joo, päikkärit varmaan nukun, jotta jaksan kenties tänään olla vähän sosiaalinenkin. Ja pitää silmät auki.




tiistai 7. maaliskuuta 2017