tiistai 30. kesäkuuta 2015

Minulla on unelma



Minulla on unelma. Olen tehnyt sen eteen (sekä taakse, sivuille, ylös ja alas) paljon töitä. Raatanut niska limassa. Uskonut unelmaani lujasti. Olen ollut aina sitä mieltä, että jos uskoo tarpeeksi ja on valmis uurastamaan, niin unelmat toteutuvat. Uskoni on nyt koetuksella. Unelma on edelleen kaukana.
Olen ehkä yrittänyt liikaa. Puskenut eteenpäin hampaat irvessä. Vai olenko vain naiivi typerys, joka unelmoi liikaa. Uskoo, että unelmat voivat toteutua. Pitäisikö palata kiltisti ruotuun? Jotkut sanovat, että sinun aikasi meni jo, eivät unelmat ehdi enää toteutua. Heidän mielestään olen varmaan joku haihattelija. Mutta olen vielä elossa. Olen elossa siksikin, että olen uskonut itseeni ja unelmiini. En ole valmis luovuttamaan.
Olen yrittänyt liikaa. Tekemisestä on tullut väkinäistä puurtamista. Rentous on kadonnut. Jokainen tietää, että silloin ei mikään onnistu.
Aurinko paistaa ihanasti. Nyt on hyvä hetki unohtaa itsensä ja unelmansa. Jättää ne oman onnensa nojaan. Hetkeksi. Ei unohtaa eikä hylätä. Pitää vain hitaan tauon.
Minulla on unelma.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kakkua syötäväksi ei lusittavaksi


Aineet:

2 appelsiinia (mehut niistä)
6 munaa
1,5 dl sokeria
200 g margariinia
2 banaania
1 dl perunajauhoja
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta






Mitä tehdä aineilla? Näillä aineilla saat aikaan vain hyvää.



Haluatko toimintaohjeita? Laita aineet ämpäriin. Kaada ämpäri nurin. Taputtele ämpärin pohjaa lapiolla ja hoe samalla maanisesti "tule hyvä kakku, älä tule paha kakku, tule hyvä kakku". Tai sitten toinen vaihtoehto (ei ehkä niin toimiva) on: Yritä saada rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen reippaasti sekoittaen. Lättäse muut aineet samaan läjään. Läjä vuokaan ja uuni lukemalle 180. Tunti aikaa tehdä jotain tärkeää. Ota vuoka uunista. Jäähdytä kakkua ja itseäsi (jos käyt kuumana). Päällystä kakku vesi-tomusokeri-appelsiinikuoriraastelaastilla.



Loppuun valistusta. Jos sinulle tulee hillitön kaipuu pahantekoon, niin mieti hetki. Tuloksena on usein kakkua. Eikö olisi mukavampi syödä kakkua kuin lusia sitä? Tosin sinusta tulee varmaan lihava tällä metodilla. Mutta ehkä myös leppoisa. Ja vapaa. Ihan sama, sinä valitset, sinun elämä. 

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Valitse vaikeusaste

Kävelen ja ajattelen. Kierrän ympyrää ajatusteni kanssa. Pitäisi tehdä valintoja ja päätöksiä. En pysty siihen, olen ollut aina huono valintojen suhteen. En ole siksi valinnut vaan ajelehtinut. Vai olenko valinnut ajelehtimisen? En kai, ajelehdinta valitsi minut.

Kävelen kunnes en enää jaksa. Onneksi luonto tarjoaa istumapaikkoja. Olen siis ajelehtinut umpikujaan enkä löydä ulospääsyä. Tai löytäisin jos uskaltaisin valita. Valitse sinä puolestani, tee päätöksiä. Voin sitten syyttää sinua paskasta elämästäni. Pitäisi siis vain valita vaikeusaste elämän loppumatkalle. Kestosta ei tietoa, mutta lopputuloksena on molemmissa kuolema. Sisällöltään matkat ovat erilaisia: monipuolisia, mutkikkaita ja haastavia polkuja tai helppoa suoraa ja turvallisuutta. Matkatermein: reppureissu vai pakettimatka. Ruokatermein: lisää vain vesi tai tee kaikki itse alusta loppuun.

Helppoa vai mitä? Kumman siis valitset minulle? Mitä, et voi olla tosissasi! Et siis voi auttaa edes tässä pikku asiassa. Kiitti hitosti vaan! Minunko pitäisi tehdä valinta? Enhän minä voi tehdä valintaa elämäni suhteen. Ja valitsen mitä tahansa, niin kohtalo puuttuu kummiskin peliin. Kohtalo tulee ja pilaa hyvän suunnitelman. Turha siis miettiä enempää. Vedän pitkää tikkua tai heitän kolikkoa. Kumpikohan olisi parempi valinta? Tikku vai kolikko? Apua, voitko auttaa! Hei, minne sinä menet...




torstai 25. kesäkuuta 2015

Extreme - kosketus

Videolla seisoo mies silmät kiinni. Vieressä on lappu, jossa lukee "Olen HIV-positiivinen, uskallatko koskea minua." Ihmiset tuijottavat. Jotkut vaikuttavat empiviltä. Keräävät kenties rohkeutta.  Miestä kosketellaan ja halataan. Mies kiittää jokaista. Joku käy koskettamassa hätäisesti ja juoksee nopeasti pois. Koskettavatko he siksi, että voittaisivat omia pelkojaan. Vai haluavatko he tehdä jotain sävähdyttävää, uskaliasta, kenties uusi extreme-harrastus. Hälventää kuolemanpelkoansa. Saada aikaan keskustelua siitä, että uskalsivat koskettaa, olla silloin itse keskipisteenä.

Videoa jaetaan myös ahkerasti somessa ja ihmiset kommentoivat uskaltavansa koskettaa. Hurraa ihmiskunta, ilmoitamme somessa, että uskallamme vielä koskettaa toista ihmistä! Somessa se käykin kätevästi ilman inhottavaa läheiskontaktia.

Videon miehen tarkoituksenta on hälventää pelkoja ja ennakkoluuloja. Ihmisten kosketus liikutti häntä. Toivon, että tämä pysäytti meidät miettimään, mitä on olla ihminen ihmiselle.




tiistai 23. kesäkuuta 2015

Hei me savustetaan

Lohen savustus kuvina








tiistai 16. kesäkuuta 2015

Laita lapsi asialle



Muistatko nyt! Jos ei muori anna velaksi, jätä kirja pantiksi!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Alla omenapuun


Alla omenapuun olen ajatuksista vapaa, on vain tämä hetki, omenapuu ja minä.

No joo joo, tiedetään. Tämä on vain harhaa (mutta hyvää sellaista). Päässä vilisee aina ajatuksia, mutta nyt en huomioi niitä, en jumitu. Olen siis jumittamisesta vapaa tai ainakin tauolla. Ihan sama, olotila sopii minulle. Näitä harhoja haluan lisää.







torstai 11. kesäkuuta 2015

Yhdessä hirnuen



Laukkaa hepo laukkaa
lapsuuteni maisemiin
yhdessä kiidetään
niityllä hirnuen.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Muhevan mehevä makaronilaatikko

Kuuluuko lähipiiriisi ihmisiä, jotka valittavat usein olevansa nälkäisiä? He kiljuvat dramaattisesti olevansa nälkäkuoleman partaalla. Todellisesta nälästä näillä hyvinvoivilla kermaperseillä ei ole tietenkään mitään tuntumaa. Mutta koska olet hyvä ihminen, haluat varmaan auttaa heitä. Ja vaikkei hyvyydellekään ole todellisuuspohjaa, voit silti ruokkia heidät, sillä takaan, että narinat nälkäkuolemasta menevät tauolle. Tosin puhina ähkykuolemasta voi alkaa. Mutta faktapuheita jaksaa kuunnella.



Aineet:

1 kg tummaa makaronia
700 g jauhelihaa
600 g jotain sieniä
5 keltasipulia
1 punasipuli
7 munaa
8 dl maitoa
plöräys ketsuppia
500 g juustoraastetta
suolaa
mustapippurirouhetta

Tee normimakaronilaatikon tapaan. Eli keitä makaronit. Paista jauheliha, sienet ja sipulit. Mausteet sekaan. Seos vuokaan. Sekoita maito ja munat. Munamaito tai maitomuna samaan vuokaan. Juustoraaste peitoksi. Uuni lukemiin 200. Vuoka jumittamaan uuniin korkeintaan tunniksi. Ota vuoka uunista. Ruoki nälkäiset.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Polttava puheenaihe

Päivän polttava puheenaihe on lääkäriverkoston huoli siitä, että tupakointielokuvista lapset ja nuoret oppivat epäterveellisen elämäntavan. Kyseisten lääkärien mielestä näitä elokuvia saisi esittää aikaisintaan klo 22 jälkeen, jottei lapsi ja nuori imisi itseensä tällaista elämäntapaa. Verkoston kanta on myös, että tupakointielokuville ei pitäisi myöntää julkista tukea.

Niinpä niin, elokuvistahan se halu  tupakoida lähtee... (Itse en siis tupakoi, jos se joitain huoletti eli tämä ei kolahtanut omaan nilkkaan tai keuhkoon). Ja jos tälle linjalle lähdetään eli haetaan asioita, joissa markkinoidaan kehoa ja sielua saastuttavaa elämäntapaa, niin listahan olisi todella pitkä. Suurin osa tarjonnasta menisi myöhäisiltaan. Sillä mitä vaikutuksia lapsille tulee siitä, kun näytetään ihmisiä, jotka juovat viiniä tai muita päihdyttäviä virvokkeita. Entä ohjelmat joissa on henkistä- ja fyysistä väkivaltaa (tätä on monissa ns. perheohjelmissa). Siideri-, olut-, ja kipulääkemainoksia näytetään sulavasti perheohjelmien välissä. Mainokset siis myös myöhäisiltaan.

Laitetaan siis töllöt ja netit kiinni ja mennään ulos katsomaan todellista elämää. Saadaan sieltä terveyttä ja hyvää elämää lisääviä vaikutteita.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Varjosta näkee valon

Sinä joka olet aina valossa, niin kirkkaassa, että olet sokaistunut, etkä pysty näkemään hyviä asioita ympärilläsi. Näet valossa vain pimeyden. Sellaisen pimeyden, joka varjosta katsottuna näyttää ihanalta kesäpäivältä. Olet ollut aina valossa, saanut haluamasi ilman ponnisteluja. Sinun ei ole tarvinnut pelätä pimeää, sillä sinua on suojellut taskulamppuarmeija.

Olet sokaistunut valosta, kaadut ja sinusta tuntuu, että putoat pimeään yksinäiseen tyhjyyteen, vaikka seisotkin parrasvaloissa ihailevien ihmisten ympäröimänä.

Taivaalle kerääntyy pilviä. Pilvet tuovat sinulle varjon, jotta pystyisit näkemään taas valon ympärilläsi.



Ryöstö


Ryöstö Tommin talossa.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Eksy tutulta reitiltä

Sitä kulkee samoja  polkuja/katuja/teitä hyvin (liiankin?) tutuksi tullutta määränpäätä kohti. Alkumatkasta ehkä ajattelet jotain, huomaat ja kuulet ympäristön. Mietit hetken, että miksi jatkat tätä samaa vaikka tunnet eläväsi jonkun toisen elämää, toisen toiveiden mukaisesti, et omiesi. Ahdistut hetkeksi. Työnnät ajatukset tuttuun tapaan pimentoon ja laitat automaattiohjauksesi päälle. Näin jatkat:
päivästä viikkoon
viikosta kuukauteen
vuodesta toiseen...kunnes tapahtuu jotain pelottavan kammottavaa. Automaattiohjauksesi menee epäkuntoon. Oikosulku? Korjaajat lohduttavat, että ehkä on vain akkuvika. Yrittävät ladata. Ei auta. Pitäisi kokeilla uuden akun vaihtoa. "Mutta älä huolehdi", korjaajat lohduttavat sinua, "saamme sinut kyllä kuntoon ja kohta olet samanlainen kuin ennenkin". Näihin sanoihin sinä heräät ja saat jostain voimia juosta karkuun.

Eräänä päivänä, eksyt taas tahallisesti reitiltäsi, teet sitä nykyisin usein ja nautit siitä. Kuljet ojien kautta ja rantaviivaa pitkin. Silti et koskaan eksy pahasti. Sinulla on mukana oma kompassi. Tänään se on keltainen väriltään.





keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Onko värillä väliä

Värilläkö on väliä? Ilmeisesti. Sosiaalisessa mediassa velloo keskustelu poikien ja tyttöjen väreistä ja leikeistä. Siis karkeasti siitä, onko joku neropatti määritellyt, että pojat leikkivät sinisissä housuissaan autoleikkejä ja tytöt punaisissa mekoissaan prinsessaleikkejä. Luulin ettei näitä asioita pähkäillä nykypäivänä, luulin väärin.

Paaperoikäisille tytöille ja pojille monet vanhemmat pukevat sukkahousut jalkaan. Ja jotkut naiset vetävät jalkaansa pakkasilla pitkät kalsarit tai raappahousut.  Eikö se ole kauheaa, hyi sentään. Kiusanhengille olisi kyllä työsarkaa.

Aikuisten pitäisi ymmärtää, että me ihmiset olemme erilaisia (ja hyvä niin). Näitä asioita opetellaan yleensä lapsena, mutta jos silloin ei asiaa ole oivaltanut, niin toivottavasti aikuisena oivaltaa. Hyväksyä erilaisuus. Siis todella hyväksyä, eikä vain sanoissa. Jotkut aikuiset ovat puheissaan hyväksyviä, mutta sanaton viestintä kertoo muuta. Arvaapa huomaako lapsi sanattoman viestinnän.

Lapsessa häpeän tunne alkaa kasvaa. Sen juuret tunkeutuvat syvälle. Aikuisena häpeä on kiinnittynyt sitkeästi, sitä on miltei mahdotonta saada irti juurineen.




24 h


Aamulla kelloon herään
syön ja töihin meen.
Töistä kun tuun
väsynyt olen.
Odotan iltaa
että lepäämään pääsen
illalla ajattelen
mutta pian nukahdan.
Jatkuuko tää
kunnes kohtaan kuoleman.
Löytyykö enään
kelloa herättävää.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Elämäni kuntopyöränä

Elämäni on kuntopyörällä polkemista. Hikisenä ponnistelen, mutta en pääse eteenpäin enkä pysty pakittamaan...pysyn paikallani. Maisema ei muutu enkä minäkään. Tuijotan samaa valkoista seinää ja yritän etsiä siitä sävyjä.
Muut ihmiset näyttävät elävän mielenkiintoista elämää. He menevät eteenpäin ja nauttivat täysin siemauksin täysiä laseja. Minun lasini on aina tyhjä tai korkeintaan puoliksi tyhjä.
Heillä on varmaan paremmat ja kalliimmat pyörät, siksi he onnistuvat elämässä.
Minulla on vain tällainen halpa paska rakkine.
Ketä voin syyttää elämättömästä elämästäni? Rakkinetta, olosuhteita, läheisiä, huonoja geenejä tai yhteiskuntaa? Vai pitäisikö katsoa peiliin? Kertoisiko peili totuuden?