Minulla on unelma. Olen tehnyt sen eteen (sekä taakse, sivuille, ylös ja alas) paljon töitä. Raatanut niska limassa. Uskonut unelmaani lujasti. Olen ollut aina sitä mieltä, että jos uskoo tarpeeksi ja on valmis uurastamaan, niin unelmat toteutuvat. Uskoni on nyt koetuksella. Unelma on edelleen kaukana.
Olen ehkä yrittänyt liikaa. Puskenut eteenpäin hampaat irvessä. Vai olenko vain naiivi typerys, joka unelmoi liikaa. Uskoo, että unelmat voivat toteutua. Pitäisikö palata kiltisti ruotuun? Jotkut sanovat, että sinun aikasi meni jo, eivät unelmat ehdi enää toteutua. Heidän mielestään olen varmaan joku haihattelija. Mutta olen vielä elossa. Olen elossa siksikin, että olen uskonut itseeni ja unelmiini. En ole valmis luovuttamaan.
Olen yrittänyt liikaa. Tekemisestä on tullut väkinäistä puurtamista. Rentous on kadonnut. Jokainen tietää, että silloin ei mikään onnistu.
Aurinko paistaa ihanasti. Nyt on hyvä hetki unohtaa itsensä ja unelmansa. Jättää ne oman onnensa nojaan. Hetkeksi. Ei unohtaa eikä hylätä. Pitää vain hitaan tauon.
Minulla on unelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti