torstai 19. huhtikuuta 2018

Myötähäpeä



Myötähäpeä. Emme häpeä itseämme, vaan toisen ihmisen puolesta.

Olemme pöyristyneitä, kun toinen ei tajua hävetä, vaan jatkaa todella noloa toimintaansa.

Tämä hävytön ihminen näyttää vielä nauttivan siitä mitä tekee. Tekeminen saattaa olla esim. niinkin

noloa, kuin laulaminen iloisena nuotin vierestä, liikehtien samalla ihan travoltana.

Miksi tunnemme häpeää hänen puolestaan? Asetammeko itsemme hänen yläpuolelleen, koska

ymmärtäisimme hävetä, jos olisimme hän. Tosin emme edes alentuisi tuollaista tekemään, jos emme

olisi varmoja, että suorituksemme olisi täydellisen upeaa.

Monta asiaa jää kokematta, koska pelkäämme nolaavamme itsemme. Ehkä olemme hieman kateellisia

toisen rohkeudelle tehdä asioita ilman turhaa pelkoa mokaamisesta. Haluaisimme uskaltaa heittäytyä

tekemään ilman pelkoa, mutta olemme tehneet itsellemme häpeän esteitä. Vai onko meidät opetettu

häpeämään silloinkin, kun mitään hävettävää ei ole?  Olemme häpeän vankeina ja katkeria vapaille

ihmisille. Mutta voimme vapautua, jos opimme, että mokaaminen ei ole niin vaarallista, eikä siihen

yleensä edes kuole.