tiistai 10. marraskuuta 2015

Sovittu näytelmä

Siitä on jo jonkin aikaa, kun utelias kyläluuta  kutsui itsensä ja kameran erään miehen luokse kylään. Vieras tutki asunnon joka kolon miehen seuratessa vierestä. Kertoi jäävänsä miehen luokse asumaan, no ainakin yöksi jäisi. Viereen olisi halunnut, mutta mies pysyi lujana eikä siihen suostunut. Eikö tuo nainen tajunnut, että vaimo tulee kohta. Ja on varmaan äkäinen, kun porukkaa on tönittäväksi asti. Vaimo tuli kotiin ja ajatteli, että ei tätä selvinpäin kestä. Varmaan tuo nainen yrittää onkia hänestä jotain syväluotaavia tietoja. Mutta ei tule siinä onnistumaan. Laitan suojausmekanismin päälle ja puhun ääneen kaiken mitä ajattelen. Nyt ei suodatella. Kun oikein kettuilen, niin tajuaa varmaan olla utelematta. Tällaisia mietti vaimo ja tiesi, kuinka sen toteuttaisi. Oli elämänsä aikana huomannut, että alkoholi teki hänet nopeasti estottomaksi. Ei välittänyt mitä puhui ja miten tökerösti kohteli ihmisiä. Juomaa siis tasaiseen tahtiin. Jotkut pystyvät sanomaan kaiken ilman suodatusta selvinpäinkin. Sille taidolle on jokin diagnoosikin. No mille nyt ei olisi. Mutta nyt oli kyseessä aikuisten satunäytelmä. Vaimo oli ilkeä kuningatar ja vieras oli närkästynyt tuhkimo. Mies oli sivuroolissa. Näytelmästä tuli menestys. Kaikki kohisivat siitä. Näyttelijät olivat myös käsikirjoittajia, ohjaajia ja tuottajia. He olivat tyytyväisiä. Kaikki meni sovitusti.