Erään näkemys minusta joskus ja jossain. Itse en nähnyt tuolloin itseäni noin monivärisenä vaan mustavalkoisena, mustan ollessa pääosassa. Elämän tuoma rosoisuus on antanut muillekin sävyille tilaa. Näkemys muuttuu. Ikä tuo mukanaan tietämyksen siitä, kuinka vähän tietää. Kapea mustavalkoisuus laajenee erilaisiin värisävyihin. Armollisuus itseä kohtaan on kasvanut, ainakin välillä tuntuu siltä. Mutta silti...vieläkin...musta tulee, aika ajoin, ja imaisee hetkeksi pikimustiin syövereihin. Se pitää synkässä otteessaan tiukasti kiinni. Muutos entiseen on siinä, että tiedän ettei se jatku loputtomiin. Pääsen otteesta irti, vapaudun, taas on helppo hengittää ja maailma näyttää valoisalta ja värikkäältä. Valosta varjoon, varjosta valoon, niin se elämä vaihtelee. Mikään ei ole pysyvää, muuttumatonta. Näkemys voi muuttua ja hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti