Eilen arvuuttelin käsitettä elämänhallinta. Viimeiseksi arvaukseksi jäi se, että elämänhallinta tarkoittaa itselle oikean valinnan tekemistä. Mutta onko se itsekäs ajatus? Pitäisikö ajatella vähän muitakin ihmisiä ja eläimiä? Tuleeko valinnan teosta silloin liian monimutkaista ja hidasta? Mietit kauan valintaa monesta näkökulmasta ja huomaat, että valintajono kasvaa. Joudut tekemään hätiköityjä päätöksiä.
Tilanne on helppo silloin, jos vaihtoehtoja on vain kaksi. Silloin voi vetää pitkää tikkua. Ja jos myöhemmin huomaa, että tikut valitsivat väärän vaihtoehdon, voi syyttää siitä huonoja tikkuja. Tosin tästä voi saada sen käsityksen, että hallitsee tikkuja, mutta ei elämää.
Entä jos vaihtoehtoja on runsaasti. Se on toisaalta hyvä tilanne, mutta vaikeuttaa valinnan tekoa. Eikö ole mahdotonta valita oikea vaihtoehto? Jos kysyy muilta neuvoa, antaako silloin hallintaoikeuden heille? Onko elämänhallinta sitä, että uskaltaa ja osaa tehdä valintoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti