Kivi odotti minua hämärässä. Istahdin sille. Koen, että tässä hetkessä ovat läsnä kivi, lumi, hämärä, hiljaisuus ja minä. Kuuntelen hiljaisuutta. Miten hiljaisuutta voi kuunnella? Odotanko, että kuulisin jotain? Hämärtyy lisää ja vähän viluttaa. Majapaikkaan on vielä matkaa. Soimaan itseäni. Taas vain istuskelin turhaan ja leikin olevani joku läsnäolon mestari. Miksen kulje vain tavoitteellisesti kohti määränpäätä? Koska haluan kokea hetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti