Omat toiveet ja tavoitteet vaativat toteutuakseen yleensä sitä, että teet jotain asioiden eteen. Toisinaan joutuu tekemään paljonkin. Kovaa uurastamista, eikä kukaan vaivaudu edes antamaan toteutumistakeita. Miksi siis kannattaa rasittaa itseään? Suuri epäkohta on se, että jos tavoitteet eivät toteudu, joutuu syyttämään itseään. Muutkin pitävät sinua epäonnistujana.
Olisiko kenties parempi vaihtoehto jättää asiat Herran haltuun? Ajatella vain, että tavoitteet ja toiveet kyllä toteutuvat, jos Herra niin tahtoo. Ei tarvitse itse tehdä mitään. Voi olla luottavaisin mielin tulevan suhteen. Ja mikä parasta, jos tavoitteisiin ei päästä ja muutenkin menee kehnosti, ei silti tarvitse syyttää itseään. Voi rennosti osoittaa syyttävää sormea Herraa kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti