Maailman tilanne herättää ristiriitaisia tunteita.
Terrorismi. Se on tullut lähemmäksi. Sitä ei vain tapahdu jossain kaukana meistä.
Pelko on tullut elämäämme. Uskaltaako osallistua massatapahtumiin? Vai pitäisikö viettää loppuelämänsä kellarissa? Onko sellainen elämä sitten elämisen arvoista?
Terroristit nauttivat siitä, kun saavat teoilleen julkisuutta. Pelon lietsominen lisää heidän vallantunnettaan. Uutisointi levittää tietoa tapahtumista nopeasti. Entä jos tapahtumista uutisoitaisiin vain pienesti. Osoitettaisiin, että he eivät saavuta mitään näillä järjettömillä väkivallan teoillaan.
Elämässä on asioita joihin voi vaikuttaa. Ja sitten on asioita, joille ei voi tehdä mitään. Jos joku aivopesty kusipää aikoo ajaa rekalla väkijoukkoon tai räjäyttää itsensä ja tehdä järjetöntä tuhoa ja tappaa ihmisiä, en pysty häntä estämään. Ehkä minun on siis turha pelätä ja murehtia tällaisia asioita. Vai olenko silloin vain ihminen, joka sulkee silmänsä tosielämältä ja haluaa elää kuplassa?
Herättää ristiriitaisia tunteita. En löydä vastauksia. Katson tätä hetkeä. Yritän nauttia maisemasta. Elän kaupungissa, jossa luonto on lähellä. Tässä kuvia yhden tien vierestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti