Juhannuksella on valtavat taikavoimat. Se saa ihmiset hakeutumaan luonnon helmaan, virvoittavien vetten äärelle.
Ne ihmiset, joita ei saisi muuten kirveelläkään pois kaupungin sykkeestä, lähtevät näin kerran vuodessa, kuin noiduttuina, pois asfalttien syleilystä.
Autot pakataan täyteen grillattavaa ja alkoholia. Syömällä ja juomalla itsensä tajuttomuustilaan, on pieni mahdollisuus tuntea kuuluvansa luontoon. Tai oikeammin kyetä olemaan luonnossa kaksi päivää.
Hiljaisuuden voi kätevästi hoidella häiritsemästä, esimerkiksi itse tuottamalla mölyääniä ja laittamalla musakoneen nupit kaakkoon.
Tarpeeksi kun on päihtynyt, niin tulee tarve ottaa myös vesistö haltuun. Sitä tuntee olevansa huippu-uimari ja veneen kapteeni.
Onhan se hienoa, että tässä muuttuvassa maailmassa, on jotain pysyvää. Juhannus ja hälytystehtävät. Uutisaiheetkin koostuvat lähinnä hukkumistilastoista.
Toivottavasti tänä vuonna uskalletaan kohdata luonto vähemmän päihtyneenä. Tai sitten vain skipataan juhannus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti