Levoton olo. Mieli on jotenkin myllerryksessä, täynnä kysymysmerkkejä.
Kaipuu ja kaiho. Tyhjyyden tunne.
Onko tuttu tunne? Ajoittain kyllä.
Tyhjyyttä yrittää täyttää syömällä, juomalla, ostamalla, liikunnalla ja pöhinällä ihmisten kanssa. Kaikella mahdollisella (ja mahdottomalla) ja runsain mitoin.
Tyhjyys pysyy silti tyhjänä. Ei edes pohja peity.
Olenko jo kokenut ja saanut liikaa? Eikö mikään riitä minulle? Dave Lindholm lauloi aikoinaan toiveesta, että pieni taivas riittäisi.
Mitä teen? Kaiku vastaa: Käynti psykologilla auttaa. Tiedän, että kaiku on väärässä. Olen itse itseni auttaja, "tee se itse" - henkilö.
Pysähdyn. Huomaan, että olen ollut tässä tilanteessa ennenkin. Risteyksessä. Ajattelin asiaa liian suuresti ja vaikeasti. Nyt on kyse vain pienestä muutoksesta. Mutta se riittää täyttämään tyhjyyden.
Hymyilen. Edelleen siis pieni taivas riittää minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti