Pimeys on vapauttavaa. Se antaa luvan olla vähemmän aktiivinen. Voi vedota siihen, että pimeys vie voimat, kun haluaa vain käpertyä sohvalle.
Pimeys saattaa pelottaa. Koemme, että näköaisti on pois käytöstä. Tulemme epävarmoiksi. Epävarmuus tekee kenties meistä heikkoja. Heikkous on pahasta tässä vahvuuden maailmassa. Tosin voiko tämä pitää paikkaansa? Tällä logiikalla kaikki sokeat olisivat pelokkaita, epävarmoja ja heikkoja ihmisiä.
Pimeässä hiljaisuudessa kuuloaisti terävöityy. Näin ainakin koemme sen. Tuntuuko ahdistavalta kuunnella hyvin, koska olemme tottuneet kuulemaan vain valikoidusti.
Mikä pimeydessä siis pelottaa? Möröt, pedot vai pahat ihmiset? Onko se mielikuvitus? Onko meissä pimeä puoli, joka aktivoituu pimeässä? Tuleeko tiedostamattomasta esiin piilotettuja ajatuksia? Silloinhan pelkäämme itseämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti