Yhtenä päivänä minua vaivasi tunne, että olen unohtanut jotain. Mietin ja välillä mietin muuta, sillä unohdin, että minunhan piti miettiä unohtamaani asiaa. Miten ihmeessä voi miettiä asiaa, jonka on unohtanut? En tiedä, mutta yritin silti. Kunnes keksin, että en ole käynyt tänä vuona kertaakaan pilkillä. Voisiko se olla unohtamani asia? Ei voi tietää, mutta pilkkiminen saisi unohtamaan, että olen unohtanut jotain. Pilkkiessä pääkoppa lepää ja turha aivometeli laantuu.
Päivä oli kuin luotu ulkoilemiseen. Aurinko näytti valovoimaisuutensa. Kalpeat kasvot saisivat väriä. Ympäröivä kaunis ja hiljainen luonto hoitaisi mieltä. Vain lintujen, erityisesti joutsenten laulelu rikkoi (hyvällä tavalla) hiljaisuuden. Joutsenet myös järjestivät oikein lentonäytöksen. Siitä ei ole minulla kuvaa, sillä keskityin niin kovasti ihailemaan niiden kauneutta. Mutta onneksi live-näytöksiä on nyt joka päivä, menkää siis ihmeessä ihailemaan.
Ai sainko saalista? Se ei ollut pääasia (näin uskottelen itselleni). Saalis oli sinttiosaston kaloja, jotka eivät halunneet tulla kuvatuiksi. Kunnon bloggaajana kunnioitin heidän toivettaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti