Heräsin varhain. Ei olisi tarvinnut. Ei sovittuja eikä sopimattomia menoja. Yöllä näin hyvin omituisia unia. Varmaan täysikuu käsikirjoitti ja ohjasi ne. En kerro niistä, sillä joku voisi haluta tulkita niitä ja tulos voisi olla liian karmivaa.
Olin yksin kotona. Vaihteeksi ihan mukavaa.
Menin vessaan pisulle ja pesulle. Tosin pesu oli vain kaksi kourallista kylmää vettä kasvoille ja nopea harjaus hampaille. En muuten ymmärrä, että miksi tarvitsisi mennä jokaisena aamuna suihkuun itseään kuuraamaan, jos on vain nukkunut. Likastuuko sitä ihminen nukkuessaan (likaisista unistako)? Olen nähnyt ja kuullut, että monien aamurutiineihin kuuluu suihkuttelu. Ainakin elokuvissa ja sarjoissa. Ja varmaan kaikki putipuhtaat ihmiset.
Aamupalaksi iso kuppi kahvia ja ruisleipä, jonka peittelin avokadolla ja juustolla. Tuplarasvaus siis, ei varmaan olisi ollut tarpeellista. Mutta menee sitten liukkaasti kohti ulostuloa.
Luin lehdet koneelta ja pelailin myös hetken.
Sitten lähdin kauppaan. Oli tarvetta ostaa hedelmiä, vihanneksia ja rahkaa. Tietenkin kaikkea muutakin, mutta jätän ne mainitsematta, jotta annan itsestäni edes hieman terveen ihmisen vaikutelman. Matkalla kauppaan jahtaan palloillani lisää hahmoja armeijaani. Minulla on kolmenlaisia palloja: normi, great ja ultra. Olenko joku terveysnamutäti, sillä käytän houkuttimena marjoja ja hedelmiä? Pallottelu jaksaa kiinnostaa vain hetken, joten siirrän huomioni ympäristöön. On ihana ilma ja siksi päätän hieman kävellä ennen kauppaan menoa.
Tulin kotiin. Tein jonkinlaista pataa riisistä, soijarouheesta, paprikasta ja sipulista. Ihan hyvää tuli. Muutenkin olen sellainen, että miltei kaikki ruoka kelpaa minulle. Ehkä se johtuu siitä, että kunnioittaa sitä, että on siinä asemassa, jotta voi syödä halutessaan monipuolisesti joka päivä. Se ei ole nimittäin itsestäänselvyys kaikille. Muistakaa se, te kaikki, jotka nirsoilette ihan kaikesta.
Syödessäni katselin elokuvan Suuri Puhallus (Netflix). Syödessä ei kuulemma saisi tuijotella ruutua, vaan pitäisi keskittyä syömiseen ja jos ruokailee muiden kanssa, niin heitäkin voi vähän vilkuilla ja kenties sanoa muutaman kaskun. Kuka näitä sääntöjä keksii (tai ainakaan noudattaa)? Yleensä en ole sitä mieltä, että kaikki säännöt ovat luotu rikottaviksi, mutta tämän säännön rikon miltei joka päivä. Ulkosalla, esim. notskilla ollessa keskityn ruokaan ja ympäröivään luontoon. Silloin ei kaipaile muita virikkeitä. Elokuva oli ihan katsottava, sillä katsoin sen loppuun.
Näin tänään. Nyt kirjoitan tätä jonkinasteista tajunnanvirtaa. Päivää on vielä paljon jäljellä. Silloin teenkin kaikkea todella kiinnostavaa ja kadehdittavaa. Just joo, päikkärit varmaan nukun, jotta jaksan kenties tänään olla vähän sosiaalinenkin. Ja pitää silmät auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti