Huomion jano

Mikä saa ihmisen tappamaan? En tiedä. Jokaisessa meissä on pimeää pahuutta, mutta emme anna sille mahdollisuutta tulla esiin. Usein tappoja tehdään vahvassa päihtymystilassa, kun hallinta katoaa. Silti, onneksi, useimmille ei tule tappohaluja, vaikka olisi umpisekaisin.

Murha on suunniteltu teko. Ihminen, joka murhaa näyttävästi ja yleensä paljon ihmisiä, on ensinnäkin psyykkisesti hyvin sairas. Omasta mielestään hän itse on terve, mutta kaikki muut ovat sairaita tai ovat väärällä puolella. Hän ei näe teossaan mitään väärää, koska hänellä on merkittävä tehtävä. Hänelle on uskoteltu jo varhain, että pahat teot eivät ole pahoja, jos ne tehdään oikean asian puolesta.

Hän janoaa huomiota. Suuri mediahuomio tuottaa hänelle nautintoa. Huomio on hänelle polttoainetta. Mitä enemmän hän saa huomiota, sitä enemmän hän saa virtaa jatkaa. Mediahuomio ei sammuta häntä, vaan se on samaa, kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Suuresta mediahuomiosta ei ole hyötyä (paitsi murhaajalle). Se ei lohduta surevia, sillä he tuskin surussaan mediaa seuraavat. Se ei tee kuolleita eläviksi. Mutta suureellinen mediahuomio tekee murhaajasta pääotsikon. Hän sai haluamansa. Hän halusi, että koko maailma huomaa hänet. Pahimmassa tapauksessa hän toimii joillekin esikuvana. Joku muukin huomaa tavan päästä maailman medioihin. Katkaistaan tämä mahdollisuus. Jatkossa hyvyydellä pääsee pääotsikoihin ja saa pääroolit. Pahuutta ei palkita huomiolla.