Katsomme toisiamme, maisema ja minä. Yleensä olemme hyvät ystävät, tänään vähän väsyneitä toisiimme.
Tai minä ilmaisen kyllästymiseni ja sanon katsoneeni sinut puhki.
Sinun pitäisi muuttua, mutta minä haluan olla sama vanha paskiainen.
Vaihda maisemaa, sanot sinä (ehkä loukkaantuneena) ja samaa virttä veisaavat nuo muut, jotka ovat luotuja kulkemaan.
Onko lähteminen joku ratkaisu?, huokaisen minä väsyneenä.
Miksi minä lähtisin ja sinä jäisit?
Sinä huomaat, että alahuuleni vapisee jo hieman. En ole edes lähtenyt ja jo nyt on ikävä.
Miten mielipuolista.
Odota hetki, katso taivaalle edes kaksi minuuttia, sanot sinä vahva ystäväni.
Maisema auttaa minua huomaamaan, että mikään ei ole pysyvää, muutosta tapahtuu koko ajan. Halusit sitä tai et.
Sinun ei tarvitse liikkua, maisema vaihtuu, sinun tarvitsee vain todella katsoa.
Avaa silmäsi ja katso!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti