Kaverin kanssa juteltiin työhöntulotarkastuksista. Niiden tarkoitushan on tsekata se, että riittääkö
ihmisen fyysinen ja psyykkinen kunto työtehtävän hoitamiseen. Lähinnä keskustelua herätti
kysymykset päihteiden käytöstä. Kuinkahan moni vastaa niihin kysymyksiin rehellisesti?. Eiköhän
tyypillinen vastaus ole, että "saunakalja kerran viikossa, joskus ei sitäkään". Ja huumeet kierretään
kaukaa. Näin vastataan vaikka totuus olisi, että välttelee saunomista, muttei perskännejä.
Olettaako työterveyshoitaja/lääkäri/työnantaja, että ihmiset vastaavat päihdekysymyksiin rehellisesti?
Entä jos kertoisi juovansa enemmän kuin ne klassiset saunakaljat, niin jäisikö työpaikka saamatta?
Rehellisyydestä olisi sitten vain haittaa. Kehittelisi itselleen päihderiippuvuuden, sillä alkaisi juomaan
enemmän, kun jäi haaviin terveystarkastuksessa, eikä saanut työpaikkaa. Ymmärrän kyllä näiden
kyselyiden perimmäisen tarkoituksen. Eihän kukaan halua joutua esim. krapulassa vapisevan kirurgin
operoimaksi. Mutta toisaalta ihminen jolla on toisten mielestä päihdeongelma, ei itse sitä puolta
itsessään näe tai halua nähdä. Tai muut eivät edes päihteiden käyttöä huomaa, sillä ihmisestä on tullut
niin taitava sitä peittelemään. Kysytäänkö näitä päihdekysymyksiä vain siksi, kun niitä pitää kysyä?
Entä jos vastaisi olevansa vähän huolissaan päihteiden käytöstään, niin osaisiko kysyjä auttaa. Vai
olisiko tilanne kysyjälle pahin painajainen?
Tosi hyvä on päihdekuntoutus mielessä että työpaikalla pyritään puuttumaan jo alkuvaiheessa ongelmiin. Mutta samaa mieltä olen, että moni ei varmaankaan ole rehellinen tässä kohtaa. Siksi on hyvä että työpaikalla on toimintamallit myöhemmin asiaan puuttumiseen.
VastaaPoistahttps://www.suvera.fi/riippuvuusklinikka/
Kiitos kommentistasi! Hyvä juttu, kun toimintamalleja on kehitelty. Toivottavasti toimintamallit myös toimivat käytännössä.
VastaaPoista