Minulla on aina ollut eläimiä. Enkä nyt tarkoita satiaisia, täitä, luteita ym. pikkuöttiäisiä. Niitä en ole päästänyt lähelleni tai sitten ne ovat kiertäneet minut kaukaa. Oli miten oli, mutta hyvä niin.
Tarkoitan tässä eläimillä kaneja, kissoja ja koiria. Ei kaikkia samaan aikaan, vaan eri elämän vaiheissa.
Allekirjoitan täysin sen, että eläin on ihmisen paras ystävä.
Lemmikistä on iloa ja lohtua, mutta myös surua ja huolta. Lemmikin omistaminen tuo tullessaan suuren vastuun. Se on omistajastaan täysin riippuvainen. Kun lemmikki sairastuu, se ei osaa kertoa sitä selkeästi. Pitäisi tuntea eläin hyvin. Osata havainnoida ja tulkita. Se on monesti vaikeaa.
Onneksi on olemassa hyviä eläinlääkäreitä. Heidän ammattitaitoonsa voi useimmiten luottaa. Olen huomannut, että eläinlääkärit osaavat kohdata asiakkaan/potilaan. He ovat kiinnostuneita parantamaan potilaan. Eläinlääkärit suhtautuvat potilaaseen yksilöllisesti, kunnioittavasti, ystävällisesti, kiireettömästi ja empaattisesti. Ainakin minä olen tullut tähän tulokseen. Harvoista ihmislääkäreistä voin sanoa samaa. Eläinlääkärit voisivat opettaa asiakkaan hyvää kohtaamista ihmislääkäreille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti