Ihminen luulee kadottaneensa taidon elää.
Tai sitten elämästä tehdään liian vaikeaa.
Ehkä elämästä halutaan suoriutua mahdollisimman tehokkaasti, mutta silti vähällä vaivalla.
Saada, mutta ei antaa.
Joka asiaan löytyy ohjeita ja valmennusta. Ne ovat välttämättömiä, sillä muuten ei voi selviytyä.
Emme osaa kohdata ihmistä läsnäolevasti. Tai emme halua.
Arki on liian tylsää. Siksi monet keksivät itselleen feikkielämän, jota esittelevät somessa.
Emme kestä surua. Se on liian pelottava tunne. Se täytyy lääkitä pois.
Haluamme tehdä asioita, joita haluamme. Emme kestä pakkoa. Se ahdistaa.
Elämme somepsykologien ja hyvinvointivalmentajien kulta-aikaa.
Miksi?
Koska maalaisjärki on poistunut keskuudestamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti