Uskonto ja politiikka. Ne ovat aiheita, joista kirjoittamista tulisi vältellä. Miksiköhän? Onko syy siinä, että ne herättävät monissa suuria tunteita? Olemme kenties kasvaneet uskomaan yhteen totuuteen. Ja muiden totuus on valhetta. Ei kestetä sitä, että joku tulee väittämään muuta. Entä jos totuus onkin valhetta ja valhe totuutta.
Tässä blogissa en ota kantaa siihen, että mikä on totuus, En jakele faktoja, vaan lähinnä omia ajatuksia, tajunnanvirtaa ja mututietoa. Lyhyesti, muutamalla lauseella, kuten olette huomanneet. Lähinnä heitän ajatuksia ilmoille. Mitä milloinkin päässä liikkuu. Ihmetyksen aiheita.
Tänään olen ajatellut uskontoja. Sitä mitä niiden varjolla tehdään. Onko niiden tarkoitus vain se, että kuoleman jälkeen olisi hyvä elämä? Tähtääkö kaikki siihen? Eletään kuolemaa odottaen. Tehdään asioita, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä taivaspaikka. Itselle. Jotta kuoleman jälkeinen elämä olisi mahdollisimman ihanaa, pitää toimia sokeasti ohjeistusten mukaisesti. Näitä tekemisiä ovat esimerkiksi: rukoileminen monta kertaa päivässä, paastoaminen, kokoontumiset, ruokailuun, pukeutumiseen, mediaan ja yleiseen kanssakäymiseen liittyvät tarkat säännöt. Uskonnon varjolla voi myös olla väkivaltainen. Kurittaa, tappaa ja hyljeksiä. Se on kaikki hyväksyttävää, koska toimitaan uskonnon mukaisesti. Saatetaan myös kokea, että ollaan muita (vääräuskoisia) parempia. Mutta eikö tämä ole vain oman edun tavoittelua. Itselleen hyvän paikan petaamista. Itsekästä. Vai onko kyse jostain muusta, joka on mennyt minulta ohi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti