Jotkut ihmiset ovat rakastuneet omaan peppuunsa. Asiat menivät ihan pepulleen, on heille ihan myönteinen asia. Samoin kuin perse edellä puuhun meneminen.
He antavat pepulle erityishuomiota kuntosalilla ja sen ulkopuolella.
Peppu kasvaa ja kaunistuu.
Pepun ylpeä omistaja seuraa sen kehitystä: silmämääräisesti, mitaten, kuvaten ja odottaen muiden kommentteja kasvatistaan.
Vaatimalla vaaditaan, että passikuva pitäisi ottaa pepusta eikä kasvoista.
Peppu saa paljon huomiota osakseen. Se on silti vaatimaton ja antaa kaiken kunnian kasvattajalleen.
Aika kuluu ja pepun suosio kasvaa.
Pepun kasvattaja jää paitsioon.
Ihminen jää pepun alle ja musertuu.
Kukaan ei tunnista häntä enää kasvoista.
Hän törmää kadulla vanhaan ystävään, joka ei tunnista häntä.
"Hei, se olen minä. Muistatko?"
"No en todellakaan. Erehdyt henkilöstä."
Pudotat hämilläsi puhelimesi ja kumarrut nostamaan sitä pyllistäen samalla ystävällesi.
"Sorry, kyllähän mä sut muistan. Mulla on vain niin huono naamamuisti."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti