maanantai 15. elokuuta 2016

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat?


Monet bloggaajat saavat tuotteita, ravintoa ja jopa matkoja blogin avulla. Tämä on herättänyt kansalaisissa suurta harmitusta. Heidän mielestään tämä on kohtuutonta ja suurta vääryyttä. He ovat sitä mieltä, että bloggaajat kehuvat saamiaan tuotteitaan, vaikkeivat pitäisikään niistä yhtään. Kehuvat kuulemma siinä toivossa, että saisivat aina vain lisää ja lisää. Bloggaajat ovat kyltymättömiä ilmaisen  materian suhteen.

Mitähän kansalaiset ajattelevat lääkäreistä, jotka saavat kivoja juttuja lääkefirmoilta. Urheilijoiden takana seisoo monenlaisia sponsoreita. Ovatko tuotteet sellaisia, mitä he suosittelisivat, jos eivät saisi mitään vastinetta?  Monet julkisuuden henkilöt ovat antaneet kasvonsa ja äänensä mainoksille. Ihanko vain siksi, että on niin kivaa olla mainoksissa?

Miltei jokainen ottaa vastaan hanakasti, jos saa jotain ilmaiseksi. Kansalaisethan yöpyvät liikkeiden edessä, jos tarjolla on jotain ilmaista tai äärettömän halpaa. Ilman ei saa jäädä, jos on mahdollista saada. Ilmaisen tuotteen ei tarvitse on mikään sen ihmeellisempi, kuin vaikkapa ämpäri. Viimeisistä ämpäreistä ollaan valmiita taistelemaan nyrkit veressä.

Närkästyneet kansalaiset rummuttavat rehellisen tasapuolisuuden nimeen ja tekevät jakoa samalla: minulle, sinulle, itselleni. Jos jotain saavat ilmaiseksi, ovat siitä hipihiljaa. Mutta useat bloggaajat kertovat saamistaan tuotteista avoimesti, niin kuin kuuluukin tehdä. Mutta kateelliset eivät sitä voi kestää ja ymmärtää.   Miksi tuo saa ja minä en? Tämähän on vääryyttä. Minunhan kuuluisi saada, niin silloin se olisi oikein. Enkä kertoisi siitä, sillä ihmiset ovat niin kateellisia.
Ja bloggaaja, mitä ihmeen leikkityötä se on. Menisivät oikeisiin töihin ja saisivat palkkaa rehellisellä tavalla.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti