Monesti kauneutta löytyy läheltä, mutta sokeudumme sille. Ei osaa arvostaa sitä mitä on, vaan etsii sitä jotain muualta. Arvon huomaa vasta, kun sen menettää.
Nämä näkymät on kuvattu parvekelasien takaa. Minulle tämä on ravintoa silmille ja mielellle. Ainakin kaupungissa. Siis silloin kun pysähdyn todella katsomaan. Mökillä mielenmaisemani on hieman toisennäköinen, mutta siitä myöhemmin.
Toivottavasti meillä jokaisella on mielenmaisema, josta saa voimaa ja lohtua. Millainen on sinun mielenmaisemasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti