Pari viikkoa sitten osa kansasta ilmaisi mieltään palkkaleikkausten takia. Hallitus puhui talkoista, koska luuli, että sitä kieltä työläiset ymmärtävät. Eivätkä kehtaa kieltäytyä. Mutta kehtasivat ne penteleet.
Mielenilmaus tuli ja meni. Mediassa ns. asiantuntijat olivat todella mielissään, kun kansa uskalsi pullikoida vastaan: "Hyvä, kun saivat ilmaista kantansa. Kokoontua yhteisen asian takia. Päästellä vähän paineita. Liiat höyryt pihalle". Ja muuta lässytystä (samalla kansa sai isällisiä päähäntaputuksia).
Hallitus jatkoi jyrinäänsä: Suomi on rahaton. Hukumme velkaan. Kaikkien tulee osallistua. Leikkauksia on tehtävä. Koulutuksesta on saatava säästöjä. Lapset ja nuoret maksavat nyt, jottei sitten tarvitse velkataakasta kärsiä aikuisena. Kyllä sitä vähän voi kärsiä aikuisten rahasössimisten takia. Säästöä, leikkauksia ja alennuksia. Tähän kaikkien tulee osallistua riemumielin yhteisen Suomemme hyväksi.
Ja tähän saumaan tulitte te, pakolaiset. En tiedä, olisiko vastaanotto ollut toisenlainen, jos olisitte tulleet toiseen ajankohtaan, toivottavasti. Sillä en halua uskoa, että olemme näin silmittömän vihainen kansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti