Sitä kulkee samoja polkuja/katuja/teitä hyvin (liiankin?) tutuksi tullutta määränpäätä kohti. Alkumatkasta ehkä ajattelet jotain, huomaat ja kuulet ympäristön. Mietit hetken, että miksi jatkat tätä samaa vaikka tunnet eläväsi jonkun toisen elämää, toisen toiveiden mukaisesti, et omiesi. Ahdistut hetkeksi. Työnnät ajatukset tuttuun tapaan pimentoon ja laitat automaattiohjauksesi päälle. Näin jatkat:
päivästä viikkoon
viikosta kuukauteen
vuodesta toiseen...kunnes tapahtuu jotain pelottavan kammottavaa. Automaattiohjauksesi menee epäkuntoon. Oikosulku? Korjaajat lohduttavat, että ehkä on vain akkuvika. Yrittävät ladata. Ei auta. Pitäisi kokeilla uuden akun vaihtoa. "Mutta älä huolehdi", korjaajat lohduttavat sinua, "saamme sinut kyllä kuntoon ja kohta olet samanlainen kuin ennenkin". Näihin sanoihin sinä heräät ja saat jostain voimia juosta karkuun.
Eräänä päivänä, eksyt taas tahallisesti reitiltäsi, teet sitä nykyisin usein ja nautit siitä. Kuljet ojien kautta ja rantaviivaa pitkin. Silti et koskaan eksy pahasti. Sinulla on mukana oma kompassi. Tänään se on keltainen väriltään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti