nouset kylmästä
älä vielä, älä
täällä ei
ole lämpöä
vielä
olet rohkea.
Hei kuulehan, en ole sinua rohkempi, ei tämä ole rohkeutta, vaan vaistoa ja kokemusta siitä, että välillä voi pitää tuumaustaukoa ja painua maan alle, ilman häpeää. Ei se ole luovuttamista vaan luottamusta. Luottamusta siitä, että palaa takaisin, kun aika on. Hieman muuttuneena, mutta ystävät kyllä tunnistavat. Virkistyneenä, näkökenttä laajentuneena. Elämän pelinurmet kutsuvat houkuttelevasti ja sinä kukoistat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti