Liikaa omaan käyttöön

Tajusin, että otsikko on harhaanjohtava. En aikonut kirjoittaa ihmisten päivänpolttavasta keskustelun

aiheesta eli iskelmätähden huumeiden käytöstä. Jotkut haluavat antaa anteeksi ja toiset kivittävät. Itse en

edes uskaltaisi huumeita käyttää, sillä pelkäisin kuolevani tai, että jäisin matkalle. Mutta varsinkin

showbisneksessä päihteiden käyttämättömyys on poikkeuksellista. Se on surullista, että ilman päihteitä

tuota työtä ei ilmeisesti pysty tekemään. Jotenkin ihmiset ovat sallineet sen muille, mutta kun koko

kansan velikulta jää kiinni huumeista, ei järkytykseltä meinata selvitä. Hän nyt sattui jäämään haaviin,

mutta moniko muu puhtoiselta vaikuttava henkilö vetää nytkin aineita kaksin käsin.

Mutta joo, minun piti kertoa siitä, että juon paljon teetä. Kiinnostavaa, eikö. Teenjuonnissakin voi

mennä liiallisuuksiin. Siihen voi kehittyä riippuvuus. Ja miksi pitää ostella mukeja juontia varten, siis

vain itseään varten? Eikö yksi muki siihen hommaan riittäisi? Itse olen ostanut neljä isoa mukia vain

omaan käyttöön. Teen juomistani varten. Mitäköhän se kertoo minusta?

Kuvissa olevat mukit on ostettu Indiskasta.

Munaa tarjolla

Pääsiäinen. Aika, kun on paljon munaa tarjolla. Ainakin kananmunia ja suklaamunia. Erikokoisia.

Pääsiäisenä monet ihmiset syövät ja juovat paljon. Tarjolla saattaa olla esimerkiksi lammasta, karitsaa,

munia, mämmiä ja pashaa. Juomana hyvää ja kallista viiniä.

Pääsiäiseen kuuluu myös puput, tiput ja pajunkissat.

Miten tämä kaikki liittyy siihen, että pitkätukkainen henkilö oli naulittuna ristillä, kuoli ja heräsi

kuolleista. En ymmärrä.

(Jotkut hemmot väittävät, että jos herää kuolleista, niin on muuttunut zombieksi. Mutta uskon, että

tämän henkilön kohdalla ei tapahtunut niin) .

Mutta vaikka en löydä yhdistävää tekijää, en jätä pääsiäistä väliin. Hiljentyen nautin munista.

Hiljaista Pääsiäistä!

Valon runtelema

Kevätaurinko paistaa,

se hellästi hyväillen kehoani maistaa.

Tuulikin lämmin,

mua liikkeelle lyö.

Mutta uneton yö,

taas yhden päivän,

pois minusta syö.

Anteeksi

Ihmispennulle opetetaan, että jos on vaikkapa sanonut tai tehnyt jotain ilkeää toiselle, niin silloin pitää pyytää anteeksi. Usein vielä pitää halata uhria.

Ihmispentu saattaa vastustaa pontevasti, hän ei anteeksi pyytele, koska ei halua.
Mutta aikuinen on ärsyttävän sinnikäs. Leikki on pausella, kunnes kyseinen sana on suusta rykäisty.
Lopulta pentu tajuaa, että pakko se on toimia, niinkuin aikuinen vaatii. Hän vinkaisee vaaditun sanan suustaan ja halaa pikaisesti. Homma hoidettu. Aikuinen näyttää tyytyväiseltä. Leikit jatkuvat.
Ihmispentu teki mitä häneltä vaadittiin, mutta ei tiedä yhtään miksi. Paitsi, että sillä tavalla sai aikuisen lopettamaan ahdistavan jankutuksen ja painamaan playta.

Uhrikin näyttää hämmentyneeltä. Halusiko hän muka, että henkilö, joka oli motannut häntä useasti hiekkalapiolla päähän ja nimitellyt haisu kakkapääksi, tulisi häntä liki. Halaisi konemaisesti. Ei halunnut. Mutta ei häneltä kysytty lupaa.

Aikuisena jatkamme samalla toimintamallilla. Sanomme toiselle ilkeän viiltäviä sanoja, satutamme fyysisesti, kourimme luvatta ym. toista ihmistä rikkovaa toimintaa. Mutta ei hätää, kaikki paha unohtuu, kun pyydämme anteeksi. Tehostamme vaikuttavuutta koiranpentukatseella. Vielä vähän tiristetään itkuisuutta silmiin, niin avot, täydestä menee läpi. Uhri on saatu uskomaan, että sinä kadut syvästi ja parannat tapasi.
Mutta et tiedä, että toinen pyytää anteeksi vain, koska on oppinut, että sitä häneltä nyt odotetaan. Todellisuudessa hän ei ole tiedostanut tehneensä mitään väärää. Hän ei vain kestä pause-olotilaa.